jori - naapuriforumilta kirjoitti:
Pakoputkipyörän syntymä
Pyörän runko on Fenno Steelin pakoputkitehtaan koetaivutuskasasta etsitty käyrä, josta on tehty pyörä.
Monet teistä näkivät 2006 Ecotripillä Pakoputkitoxyn syntymän. Nyt pyörällä on ajeltu työmatkaa ja kerätty kokemuksia. Otin alun perin mallia Zox bikestä, mutta lopputulos olikin enemmän Toxy nimisen kaupallisen tekeleen näköinen.
Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että fakiiri on ollut itsekin ihmeissään. Pyörä lähti toimimaan siltä seisomalta. Unohtuneen rajojen säädön takia rikkoutuneen vaihtajan lisäksi, ei takaiskuja ole tullut. Ohjaustangon vaihdoin Bilteman alumiiniseen ja paluuketjupyörän pultin vaihdoin senttiä pidempään ja siirsin lähemmäs ojausakselia. Nyt urapyörä pääsee liikkumaan ja kääntymään akselillaan siten, että maksimi ohjauskulma on riittävä molempiin suuntiin. Ennen sillä pääsi tekemään tiukan u-käännöksen vain vasemmalle, nyt se menee molempiin suuntiin.
Suurten 622mm pyörien takia laite on erittäin helppo ajaa. Työkaverit ovat kokeilleet, ja yhtä lukuun ottamatta, kaikki pysyneet pystyssä. Tämä yksi kaatui jo ennen kuin pyörä liikkui. Lisäksi korkeudesta on se hyöty, että taluttaminen ja pyörätelineeseen laitto ovat aivan pystypyörämäiset.
Tähän malliin voi pyöräkoon valita vapaasti väliltä 406-622. Pyöriä ja etuhaarukkaa vaihtamalla pyörä muuttuu isopyöräisestä lowrideriksi. Romukasassani ei ole jarrutapeilla varustettua 622 haarukkaa, joten olen aikeissa vaihtaa pyöräkooksi ainakin talven ajaksi 559 maastopyörän kiekot. Sellainen haarukka löytyy kasasta, mutta takakiekko (tässä tapauksessa etukiekko) puuttuu vielä.
Takajousitus on nyt (yhä 2007) narurakenteinen ja laadittu siten, että soljellisia hihnoja säätämällä voi takapään korkeutta ja jouston jäykkyyttä ja progressiivisuutta säätää portaattomasti. Naruja on kaksi - varmuuden vuoksi, vaikka yksikin riittäisi. Jousena toimii Bilteman kuminen veneen kiinnitysköyden joustin. Tämä jousitus ei paljon painoa lisää.
Kokonaisuutena laite painaa nyt 16,1 kg, josta 11,3 kg etupyörällä. Vanhat 80-luvun osat, varsinkin kampikeskiö ja iso teräsvanteinen takapyörä edessä lisäävät painoa verrattuna kaupallisiin nojiksiin. Muuten arvelen tällä konseptilla olevan mahdollista saada aikaan varsin kevyitä raasereita, jos on halua sijoittaa rahaa kevyisiin osiin.
Varsinkin istuimeen olen tyytyväinen. Se painaa pehmusteineen selvästi alle kilon ja on tukeva ja yllättävän mukava. Eikä sen rakentaminen juuri helpompaa olisi voinut olla. Neljän millin vaneri viidellä peltiruuvilla runkoputken yläpintaan kiinni. Okei, on siinä nyt yhdet tuet alla, mutta olisi ne voinut jättää poiskin. Kaareva vaneri olisi kantanut kuorman ilmankin.
Pyörät ovat tosiaan tässä kuvassa 37/622. Ohjauskulman tekisin tällä tietämyksellä hiukan vinomman. Tuo kaavailemasi 77 astetta tuossa asennossa saattaisi olla hyvä.
Pakoputkipyörän suunnitteluideana on ollut tehdä takapäästä korkeudeltaan säädettävä siten, että voin maantiellä päästellä matalana ja kaupunkiin saapuessa nykäistä perän ylemmäs paremman näkyvyyden saavuttamiseksi.
Matalana ajettaessa ilmanvastus on pieni ja asento lokoisa, mutta näkyvyys eteen ja muille tiellä liikkujille on kaupunkioloihin liian huono. Matalana ohjausgeometria muuttuu siten, että jättö kasvaa, samoin akseliväli. Laitteesta tulee siis parempi koviin nopeuksiin ja suoralle tielle. Kun perä nostetaan ylös, jättö ja akseliväli pienenevät ja pyörästä tulee ketterämpi, ja kuten sanoin, näkyvyys paranee.
Tuo mittaamasi 81 astetta on kuormittamattomasta pyörästä. Kun kuski istuutuu kyytiin perä laskee muutaman sentin ja kulma muuttuu tuonne 79 asteen kieppeille. Perän korkeus on kuitenkin kiinni kuvassa hyonosti näkyvien remmien pituuksista. Alun perin piti rakentaa talja, jolla asentoa säädettäisiin ajon aikana, mutta se on jäänyt odottamaan parempia aikoja.
Nyt näyttää siltä, että tuo pysty asento voisi olla pystympikin, eli siitä vähän loivemmasta ohjauskulmasta olisi hyötyä. Toisaalta niin matalaa asentoa, jota alun perin kaavailin en ole vielä kokeillutkaan, koska tarvetta pitkien maantietaipaleiden ajamiseen ei ole vielä ilmennyt. Eco-tripillä perä oli viitisen senttiä alempana, kuin tuossa kuvassa, eli se ohjauskulma oli silloin kutakuinkin tuon 77 astetta. Hyvin olisi voinut olla loivempikin.
Tuleviin pakoputkipyöriin olen kaavaillut ylipaksua (noin runkoputken paksuista) emäputkea, johon ohjauslaakeri asennettaisiin epäkeskeisillä laakerirei'illä varustettujen renkaiden avulla. Ohjauskulman muuttaminen onnistuisi vaihtamalla laakeripesärenkaiden paikkaa keskenään. Tällä systeemillä on mahdollista saada noin 5 asteen säätö ohjauskulmaan. (Saattaa olla tarkemmin ajatellen pelkkää turhaa painoa.)
Etuhaarukan oikaisin lähes suoraksi, jotta ohjausakseli tuottaisi silti turvallisen jätön myös lähes pystyllä ohjausakselilla. Muutenkin etuvetoisessa haarukan kannattaa olla melko suora ketjun kulun ja käyrän haarukan jouston takia. Ihan älyttömän vinoihin ohjausakseleihin ei etuvetoisella oikein järkevästi kykene liian suureksi kasvavan jätön täkia.
Toinen asia, jonka tulisi olla toisin, on selkänojan ja jalkojen välinen kulma, joka on tässä hiukan liian jyrkkä. Lompakon pitäminen etutaskussa pyöräillessä tuntuu hiukan epämukavalta, varsinkin jos polkimet on säädetty liian lähelle ja kampien pituus suuri. Viisi astetta lisää olisi varmaan OK. Tuohon kulmaan oli tässä tapauksessa kuitenkin vähän vaikea vaikuttaa, koska runkomuoto on se, mikä romuputkikasassa lähinnä muistutti oikeaa muotoa. Jos joskus taivuttamaan rupean, tulee tähän kulmaan pieni muutos, samoin reisien väliin jäävä runkoputken osuus kannattaa laatia mahdollisimman loivasti nousevaksi, jotta kylmä putki ei talvikelissä kohmeta reisien sisäpintoja. Pieni sivusuuntainen luttauskaan ei tällä kohtaa olisi haitaksi.
Lisäksi takahaarukan nivelputkea, joka toimii polkemisvoimia vastaanottavana selkänojan osana, siirrän 10-15 cm alemmas suuremman säätövaran saavuttamiseksi. Sitäpaitsi selän polkemisvoimien tukipiste on todellisuudessa alempana. Tällä muutoksella pyörän saa kaupunkiasennossa pystympään, eikä takahaarukasta silti tule liian pitkää matalaa menoa ajatellen.