Meinasi eilen illalla käydä vallan hullusti, kun tuli pääsi irti verstaassani. Kun kulmahiomakoneella käsittelin sh9:n vetoratasta, oli kipinä lentänyt pöydän alla olevaan roskalatikkoon, ja ennenkuin huomasin oli se ilmiliekeissä. Syöksyin hakemaan käsinpesualtaasta vettä, mutta tönäisin rynnätessäni kulkureitin reunoilla olevien hyllyjen tavaroita (putkia, vanteita, kumirenkaita ym.) ja ne putosivat kuin yhteistuumin tukkien melkein kokonaan kulkureitin. Savua tuli kovasti ja liekit nousivat jo aika korkealle, mutta päätin sammuttaa tulen, tuli, mikä tuli.
Ja viimeinhän sain palon onneksi sammumaan, kun olin lotjannut vettä tarpeeksi. Jos en olisi sitä saanut sitä loppumaan, olisi tuli levinnyt nopeasti koko rakennukseen puurakenteisen seinän ja katon läpi. Siinä olisi mennyt vierssä olevasta varastosta mm. kaikki nojakkini, naapurien tavarat ja paljon paljon muuta.
Ahtisaari sanoi Nobelin saatuaan, että rauha on tahdon asia. Ja kyllä tässäkin tapauksessa oli kysymyksessä tahdon asia. Jos en olisi tahtonut ja olisin antanut periksi, olisi seuraukset olleet kamalat.
Aurinkoista sunnuntaita!
Sakari