Nojapyöräfoorumi

Lähdin Räyskälään pienen mutkan kautta: Porvoo-Heinola-Hartola-Padasjoki-Räyskälä. Tarkoitus on pitää lepopäivä isäni mökillä Padasjoella.

Eka päivä oli taas ihan pätsi, ja sama jatkuu näillä näkymin Padasjoelle saakka. Reitti oli Vierumäelle asti tuttua, Porvoo-Lahti-Kouvola kolmion pikkuteitä on tullut koluttua. Pikkutiet on asfaltoitu ja pääosin hyvässä kunnossa. Mäkisyys lisääntyy pohjoista kohti.

Pajulahden urheiluopistolla söin lounaan ja kävin uimassa. Pajulahti on miljööltään paljon kivempi kun Vierumäki, jossa pysähdyin jätskillä, olen pidempään miettinyt että joskus pitäisi viettää viikonloppu siellä.

Vierumäeltä Heinolaan on koko matkan OK kuntoinen kelvi ja kun jaloissa alkoi helle painaa ajoin sitä. Heinola on kivan oloinen kesäkaupunki kuten kaikki suomalaiset kaupungit Heinäsaaren leirintäalue vaikuttaa siistiltä ja saan jopa aamiaisen huomenna.

Ekan päivän kilsat 125. Huomenna Hartolaan.

Tänään oli vuorossa Heinola-Hartola. Kartalla välimatkaa on nelisen kymmentä kilometria, mutta välttääkseen nelostien tärinäraidoitetun laidan pitää kiertää Kuortin kautta ja matkaa tulee 70 km.

Heinolasta ulos suunnistus oli haastavaa ja pari pummia tuli vanha nelostie 140 oli hyvässä kunnossa ja liikennettä oli vähän.

Jotta ei joudu polkemaan vitostien vartta liikaa, kannattaa vaihtaa pian koskenmyllyn jälkeen Paasontielle, joka on vissiin vanha valtatien linjaus, ja toistaiseksi erinomaisessa kunnossa.

Vitostielle vaihto 140lta Koskenmyllyssä oli erikseen viitoitettu pyöräilijöille täysin ruohottuneen kelvinpätkän kautta, ramppien kautta pyöräily on kielletty

Kuortin kievaria oltiin vasta siivoilemassa päivää varten mutta sain silti palan porkkanakakkua ja kylmän limonadin, liekö kinnerin herättämän kummastuksen ansiosta.

Kuortista pohjoiseen ja sitten hartolan suuntaan oli helppoa alamäkivoittoista maastoa ja perillä olin jo puolilta päivin. Puolivälissä olisi ollut myös aito kyläkauppa ja kuppila, mutta juuri siinä kohti oli hyvä meno eikä huvittanut pysähtyä.

Majoituin Koskenniemen majataloon / leirintäalueelle, ja koska riipparipuita ei ollut otin hyvällä omallatunnolla huoneen aamiaisella. Koskenniemi on kaunis paikka Tainionvirran mutkassa ja alue on iso, suositus paikalle.

Lainasin Hartolan katseluun kolmivaihteisen mummohelkaman ja lähdin kierrokselle.

Kun Hartolaa katsoo kartalta, näkee monta näköalapaikkaa ja muutaman sillan yli tainionvirran. Tästä saa käsityksen että kyseessä olisi hienompikin koskimiljöö, mutta todellisuudessa ne ovat vuoden 2004 loma-asuntomessujen peruja. Ja virran rannassa ei ole mitään erityisempää vanhaa teollisuutta tms. Paikka on tyypillinen suomalainen maalaistaajama jossa on samat vanhat hirsitalot kuin joka paikassa muualla. Menin siis markkinamiesten retkuun on se virran ranta ihan nätti silti...

Lounas golfklubilla ja pikainen kauppareissu & siestalle majoitukseen.

82km joista 12 pystärillä. Huomenna Sysmän ja Asikkalan kautta Padasjoelle, toivottavasti ehdin ennen ukkosia.

Pahoittelut vinoista kuvista. Aloin kirjoittamaan puhelimen selaimella tapatalkin sijaan enkä biitsinyt aloittaa alusta...

Kiitokset tästä(kin) matkakertomuksesta, mukavaa luettavaa. Ja samalla kokemukset eri reiteistä ja taukopaikoista leviävät meidän muidenkin tietoisuuteen.

Kolmas päivä. Hyvin nukutun yön ja maittavan aamiaisen jälkeen lähtöä viivästytti valokuvaussessio, lomakylän väki halusi kuvia kinneristä facebookkiin

Tie Hartolasta Sysmään oli ihan mahtavassa kunnossa ja maasto tasaista, joten Sysmään saavuin alta aikayksikön. Koska loppuviikoksi on luvattu vetisempää keliä pysähdyin paikalliseen urheiluliikkeeseen kyselemään sadevarusteita. Ei valitettavasti ollut kuin läpinäkyviä kertakäyttöisiä tai sitten likaantuvia valkoisia viittoja, ostin kertakäyttöisen kolmella eurolla. Lähinnä jos pitää taukoa pitää sateessa, on hyvä olla joku suojus, ja kalvotakki jäi kotiin.

Ulkopuolella sain taas selittää perusasiat kulkineesta ihmettelevälle yleisölle

Sysmän ja Asikkalan välisestä tiestä olen kirjoittanut ennenkin, se on edelleen ihan mahtava pätkä ajella Kinnerillä, ja näköjään siis saman luokan hauskuutta piisaa Hartolasta saakka.

Karinsalmessa oli uusi kioski ja paljon porukkaa, mutta stoppi oli pidettävä pikaisena asikkalanselän vastapuolella näkyvän uhkaavan saderintaman takia, halusin alta pois. Sämpylä ja jäätee jouduttivat matkaa.

Pulkkilanharjun jälkeen ajoin Iso-Äiniön kautta 24-tielle ja sen vartta pikavauhtia Padasjoelle. Parin päivän eväät kaupasta ja sateen alta pikavauhtia mökille, luvassa lepopäivä, pyykkäystä ja kuskin huoltoa.

Kilometreja kertyi 88.

https://www.facebook.com/28359593513944 ... 385422678/

Näkyyköhän tää Gasthaus Koskenniemen postaus kaikille?

Mahe kirjoitti: ↑29 Heinä 2021, 16:52

https://www.facebook.com/28359593513944 ... 385422678/

Näkyyköhän tää Gasthaus Koskenniemen postaus kaikille?

mulla ainakin näkyi (yksi kuva) vaikka olen
poistanut facebook-tilini.

Neljäs lepopäivä Padasjoella. Nukuin pitkään ja söin rauhassa aamupalaa, sadetta katsellen. Sade kuitenkin lakkasi aamupäivän mittaan, joten lähdin kävelylle Padasjoen satamaan lounaan toivossa. Satamakahvilasta ei saanutkaan ruokaa joten oli tyytyminen viinerikahveihin.

Koska sää pysyi hyvänä, päätin kävellä kirkonkylän keskustan kautta. Liekö iso K ollut kirkonkylälle lopullinen kuolinisku, mutta joka tapauksessa lapsuudesta muistamastani kesähälinästä ei ole mitään jäljellä, keskustasssa on enää kirppis, paperikauppa ja pari kuppilaa, eikä ristin sielua liikkeellä. Tuli surullinen olo.

Mielentilasta ehkä johtuen päätin käydä viime vuonna kuolleen isoisäni haudalla kun kerran hautausmaan ohi kävelin. Meidän perheessä ei ole haudoilla tapana käydä mitenkään säännöllisesti tai viedä kukkia. Oikea kivi löytyi ja nimikin oli saatu paikalleen.

Jotain positiivistakin kehitystä paikkakunnalla tapahtuu, Kellosalmelle menevä tie on remontoitu, joten huomenna lähtiessä ei tarvitse kiertää sataman kautta, säästyy kilometri

Isän vaimo on viherpeukalo ja taas löytyi tontin nurkalta joku outo ananaksen näköinen kasvi. Pitää muistaa kysyä mikä se on

Päivällistä, jooga ja mökin siivous, jotta aamulla pääsee ripeästi liikkeelle ja edes jonkun matkaa kuivana. Edessä lienee aika raskas päivä, toista sataa kilometriä ja luultavasti enemmän sadetta kuin kuivaa.

0km pyörällä, 5,5km kävellen

Puutarhurikin oottaa huulipyöreenä kasvin nimeä Varsi ja tyvi kuin pullojukan (huonekasvi) ja lehdetkin näyttää enempi joltain huonekasvilta

Olisko vaan lähtenyt Pullojukka kesälomalle, vai olisiko käynyt niin, että on pistetty ulkoruokintaan. Pullojukille toisinaan käy niin.

Kasvin olemus ei ole vielä selvinnyt

Nää mun reissuketjut meinaa aina jäädä kesken, mutta runoilempa loppuun.

Viides päivä, perjantai, Padasjoelta Lammin ja Janakkalan kautta Räyskälään oli täynnä pettymyksiä:

Olin varautunut siihen, että sataa koko ajan. Sade alkoi 15km ennen Räyskälää

Olin henkisesti varautunut siihen että Lammin ja Turengin välinen tie ja muutama muu pätkä tulee olemaan hirveää rytinää huonon asfaltin takia. Koko Lammi-Turenki tie oli päällystetty uudelleen hiljattain, samoin pikkutie Janakkalasta Rengon suuntaan pitkältä matkalta.

Maastotkaan ei ollut yhtään niin rankkoja kuin muistelin.

Karmeita pettymyksiä pitää ihmisen kohdata!

Lammilla näytti siltä että saderintama oli tulossa päälle, joten pidin kahviauon. Pulla + kahvi 3 euroa, ei paha. Kinnerille palatessa jouduin taas ties kuinka monennen kerran tällä reissulla selittämään perusasiat, mutta keskustelu joutui vähän kummallisille teille, kun taas kysyttiin että "eikö autoilijoiden kanssa ole ongelmia". Vastaukseni että eipä kovin usein ei kelvannut vaan seurasi spontaani tilitys siitä kuinka kaikki autoilijat on k-päitä

Turengissa nappasin ensimmäisen ruokaravintolan jonka löysin, ravintola Paronitar. Kyseessä oli itse asiassa keskikaljakuppila, josta sai myös ruokaa. Tilaamani burgeri oli valtaisa ja erittäin hyvän makuinen, syödessä kuuntelin toisella korvalla hyvässä viikonlopun alkunosteessa olevien kylänmiesten sanailua, ja tietenkin sain taas selittää millä ihmeen vekottimella olen liikenteessä

Tie Räyskälään Rengon kautta oli kivaa maalaistietä, ei erityistä mainittavaa siitä. Vähän salaa toivoin että olisin yhyttänyt muita kisoihin ajavia kun arvelin että tm ja takakeno saattaisivat olla ko. suunnalla liikenteessä. Ei osunut, tulivat perille vajaan tunnin jälkeeni.

Nappasin Räyskälän kyläkaupasta eväät illaksi ja painuin leirintäalueelle odottelemaan muita. Ensimmäisenä saapui ukram n. 15 min jälkeeni.

Ilta kului turinoidessa ja saunoessa, rataa ei lähdetty laittamaan kuntoon vaan päätettiin jättää se kisapäivän aamuun sateen ja tuulen takia.

Kilometreja 128,5. Ei tuntunut niin pitkältä, vissiin jalat alkaa tottua.

Kuvaaminen jäi vähiin, Janakkalan Pyhän Laurin kirkosta sentään nappasin kuvan.

Kuudes reissupäivä eli kisapäivä on käsitelty monen henkilön toimesta kisaketjussa: viewtopic.php?p=149057#p149057

Kisäpäivän kilometrit, ml. siirtymiset radalle ja takaisin sekä muutaman muun henkilön toimesta tehdyt koeajot arviolta 58 km. Tarkkaa lukemaa en saanut kun mittarit nollattiin ennen tunnin ajon mittarien kalibrointia enkä muistanut laittaa lukemaa talteen.

Seitsemäs päivä, kotimatka.

Takaisin kotiin ajelin samaa reittiä kuin viime vuoden kisan jälkeen, eli Räyskälästä Läyliäisten ja Kytäjän kautta Hyvinkäälle, sieltä Jokelan kautta Järvenpäähän ja Lowridesta tuttua reittiä Pornaisten ja Monninkylän kautta Porvooseen.

Alkumatka ajettiin Laalli12:n kanssa peräkanaa.

Tie Räyskälästä Läyliäisiin on mäkinen, mutta siitä huolimatta erinomaisen vauhdikas, erityisesti pohjoisesta etelään ajaen. Läyliäisissä oltiin hujauksessa. Kinnerillä kimpassa ajaessa ei tule pahemmin höpötettyä, mutta on silti kiva kun on matkaseuraa.

Hyvinkäällä minä kurvasin Teboilille kahvittelemaan Laalli12:n jatkaessa omille teilleen.

Hyvinkään jälkeen radan vartta menevä pyörätie on nopeaa ajettavaa mutta paikoitellen pahasti kuopilla. Rytyytyksen vastapainoksi muutama kilometri ennen Järvenpäätä alkoi odotettu uusi baana, joka oli vielä rakenteilla viime vuonna. Näitä lisää, t. velonautti.

Järvenpäässä uudistin tuttavuuden Huili-ravintolan terassin kanssa, lohiannos maistui nälkäiselle. Syödessä seurasin huvittuneena ohikulkijoiden raktioita kinneriin, taisi vekotin taas päästä aika moneen someen.

Taaskin piti olla sateinen päivä, mutta yhtään kuuroa en matkalla kohdannut. Tiet kyllä oli märkiä paikoitellen, joten hyvää onnea oli matkassa.

Ajoin sateen varalta kuuppa päällä, ja nyt kun siihen sai totutella pidemmällä matkalla se alkoi tuntua ihan mukavalta varusteelta. Pääsee käyttöön useammin jatkossa epävakaisen sään uhatessa. Salaisuus tuntuu olevan se, että alamäen alkaessa sulkee visiirin, mikä tehostaa keulaputkesta tulevaa ilmavirtaa, ja ylämäessa avaa sen jolloin saa raitista ilmaa naamalle vaikka vauhti hidastuu. Hiki sen alla kyllä tulee, mutta täysin hikoilematta ei kinnerilla ajeta muutenkaan.

Kokeilematta jäi vielä ilman "konepeltiä" ajaminen, vaikka siihenkin olisi ollut mahdollisuus jätettyäni suurimman osan reissukamoista Yaanan kyytiin Räyskälässä (luukun olisi saanut kinnerin perään talteen). Onneksi kesää lienee vielä jäljellä.

Päivän kilometrit 130, koko reissun kokonaislukemaksi tuli karvan yli 600km. Ihan kelpo rupeama viimeiselle lomaviikolle.