Hämärä mielikuva 80-luvun alusta, että kaularauta on vain M6 kierretanko tuolla kaulan sisällä. Piti oikein tarkistaa, mitä se oikeasti on.
Vanhaan aikaan ne tosiaan olivat pyörötankoja, joiden päässä oli mutteri. Ne haudattiin kaulan sisään vähän vinoon niin, että toimivat kielten vastavoimana, samalla tapaa kuin keulastaagi tukee mastoa skuutilla kiristetyn purjeen parina.
Lueskelin noita kitaranrakentajien sivustoja ja ihmettelin, miksei käytetty kaarevaan muotoon kaulan sisään haudattuja vetotankoja, kuten jälkijännitetyissä betonisilloissa. Niiden valujen sisään haudataan muoviputkella päällystettyjä pitkiä teräsvaijereita, jotka asetetaan loivalle kaarelle niin, että on keskiosaltaan alempana kuin päistä. Tehdään valu päälle ja valun kovetuttua kiristetään nuo vaijerit. Kiristyessään ne tietysti pyrkivät suoraksi ja kohottavat siltaa keskeltä ja samalla puristavat siltaa päistään yhteen, jolloin halkeamisvaarakin vähenee. https://www.youtube.com/watch?v=kFXz4nWwvrY
Tuolla samalla menetelmällähän voisi tehdä kitaraan kaularaudan. Kaularaudan ura pitäisi vaan jyrsiä keskeltä syvemmäksi, asettaa kaularauta uraan ja liimata päälle keskeltä paksumpi puusoiro, joka pitäisi raudan keskeltä syvemmällä urassa. 
No, kuulemma 90-luvulta lähtien tuo temppu on tehty tekemällä kaularaudasta kaksiosainen. Toinen puolisko ottaa vastaan puristuksen ja toinen vedon, jolloin rauta taipuu tietysti vedon puolelle. Näin selvitään tasasyvällä uralla, joka onkin paljon helpompi tehdä koneellisesti ja parhaassa tapauksessa voidaan kaularaudan kiristyksiä muuttelemalla saada kitaran kaula taipumaan molempiin suuntiin (vuorotellen tietysti).
Tämä oli siis tällaista spekulointia pelkkien nettivalokuvien ja tekstien avulla. Jostain syystä nuo kitaranrakentajatyypit eivät ole kovin eteviä selittämään miten nuo vanhan polven kaularaudat toimivat.
Pikkuveljen kitarassa idea oli purjeveneen maston keulastaagin tapainen. Betonisillan esijännitysrautojen tapaan toimivasta en löytänyt selostusta. 