Hyvä reissu oli, viimeinen etappi jäljellä.
Muutin vähän suunnitelmaa ja ajelin Haaparannan kautta Suomen puolelle. Olin siinä kahden vaiheilla, että mihin suuntaan lähdetään, ja päädyin vaihtoehtoon B, eli lähdin lätkyttelemään pieniä teitä pitkin kohti Kittilää. Illalla väsyneenä poikkesin hyvin epämääräiselle pikkupolulle etsimään riippumatolle paikkaa ja humps taas oltiin kyljellään. Ohjausvarsi vääntyi lisää ja hitsisauma murtui. Onneksi ei irtipoikki, vaan neljästä saumanpätkästä yksi antoi periksi. Sen verran kiero on jo tuo puikko, että en enää uskalla kokeilla paljonko se kestää kuritusta.
Revennyt hitsisuama, kaatuessa venähtänyt nivunen ja erityisesti ikäväänsä mummulassa itkevät lapset johtivat sitten siihen päätökseen, että nokka kohti rollon asemaa ja rautapyörillä kotiin. Nyt odottelen junan lähtöä tuoppi kädessä.
Tosi hyvä kokemus oli tuo Ruotsin rundi, hienoja paikkoja, mukavia ihmisiä, hyvä fiilis jäi. Riippumatolle löytyi mukavia paikkoja ja kaupasta sai räksmörgåsia ja limpparia taukoevääksi.
Reissun aikana kuuntelin ajellessani Sinuhe Egyptiläisen molemmat osat, yhden Arto Paasilinnan, yhden dekkarin ja kaksi sotakirjaa. Kilometrejä ei ehtinyt tulla kuin reilu 750, mutta kropassa ne ei tunnu ei sitten missään. Ihan kuin olisi sohvalla röhnöttänyt 4 päivää, mitä nyt venähtänyt nivunen vähän kiukuttelee.
Häätyy kattella kuinka tuo ohjaus korjataan. Hollannissa näyttäisi olevan vajaa 150 euroa uusi, mutta olisihan se vähän tylsää vaan hankkia kaupasta valmista?
.
