Muovinen maailma

[Vilijami]

Mikromuovia poistui keittäessä, koska sitä sitoutui runsain määrin kalsiumista muodostuneeseen kattilakiveen.

Mihin se muovi-kattilakivi häipyy keittämällä? Painuu pohjalle? Lentää taivaalle? Ilman todella hyvää selitystä tämä on ajallemme tyypillinen nollauutinen.

Keitetty ja jäähdytetty hanavesi on kyllä paremman makuista ja hiiva toimii paremmin. Tästä havainnosta olen kertonut täällä ennenkin.

[Wacky]

Mielenkiintoista. Itse olisin lähinnä kuvitellut että keittämällä ne vain pilkkoituisivat pienemmiksi vieläkin helpommin imeytyviksi pätkiksi

[janx]

Kattilakivi tarttuu nimensä mukaisesti kattilaan. Ilmeisesti mikromuovi sitoutuu siihen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kattilakivi

[Vilijami]

Joojoo, mutta meillä on 30 vuotta vanha kattila jatkuvassa käytössä, jonka seinämiin ei ole kertynyt kattilakiveä, eikä ole ikinä piikattu vähemmäksi.

[janx]

Tutkimus onkin tehty erilaisen veden alueella.

https://www.vesi.fi/vesitieto/kovaa-vai-pehmeaa-vetta/

"Veden kovuus tarkoittaa sitä, kuinka paljon vedessä on tiettyjä kivennäisaineita, lähinnä kalsiumia ja magnesiumia. Jos niitä on paljon, vesi määritellään kovaksi. Kovuuden huomaa siitä, että kattiloiden pohjalle tulee kovaa kalkkisaostumaa. Sitä kutsutaan kattilakiveksi.

Suomessa pohjavesi on yleensä pehmeää, eli siinä on vain vähän kalkkia. Tämä johtuu siitä, että Suomen kallioperää hallitsevat graniitin kaltaiset happamat kivilajit. Joillakin kalkkikivialueilla pohjavesi voi kuitenkin olla kovaa tai keskikovaa."

[Vilijami]

No niimpä tietenkin. Aina unohtaa pohjolan veden pehmeyden.
Siskoni asuu Saksassa ja siellä vesikalusteet kärsii kuulemma kalkkisaostumista huomattavasti enemmän kuin täällä.

[jori]

Tutkimus: Hanaveden keittäminen kannattaa – Vedessä voi muhia ikävä yllätys

"Nano- ja mikromuovit ovat todennäköisesti haitallisia terveydelle ihmiskehoon päätyessään.

...

Hanaveden keittäminen voi tuoreen tutkimuksen mukaan vähentää siinä olevien mikromuovien määrää jopa 80 prosentilla.

Nano- ja mikromuovit ovat tyypillisesti 0,001–5 millimetrin mittaisia paloja polystyreeniä, polyeteeniä, polypropeenia tai muuta muoviainesta. On todennäköistä, että ihmiskehoon päätyessään mikromuovit ovat haitallisia terveydelle."

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/tutk ... 5e330f1592

Kiinalainen tutkimus. Ei vastaa Suomen olosuhteita. Tutkittiin taas vain partikkelien määriä. Jostain syystä ei kyetä tutkimaan biologisia haittoja, vaan aina vaan toistetaan samaa laulua siitä, miten mikromuovia on kaikkialla, mutta haittoja ei osata tutkia. Kuulostaa vähän kummalliselta, että kaikki vain laskevat partikkeleja ja toistavat saman tuloksen: mikromuovia löytyy jonkin verran kaikkialta.
Hyvin hämärä myös tuo keittämisen vaikutus. Mihin se muovi keitettynä muka katoaa. Tutkimuksen väite on, että se saostuu kalkin mukana. Mutta mitä tuosta on hyötyä, jos vaikka keitetään puuroa ja puuro syödään. Siinähän syödään myös se saostunut kalkki. Samoin on kahvin kanssa. Kiinalaiset ehkä kovemman veden takia heittävät saostumat pois. Suomessa vesi on niin pehmeää, ettei me tiedetä saostumista mitään, kun niitä ei juuri ole.

Taas sama laulu tuosta epäillystä terveyshaitasta ilman mitään viitteitä terveyshaitoista. Samoin tuo naurettava mikromuovin määritelmä, jossa pienimmän ja suurimman kappaleen suhde on 125 miljardia. Yhdestä viiden millin muovipalasta tulee 125 miljardia mikrometrin palaa.

[ukram2]

Espoossa oli vesijohtorikko, ja vesi piti keittää. No keitin kattilassa, ja sain vettä joka maistui keitetyiltä nakeilta

[janx]

Taitaa olla muovien pidempiaikaiset haitat vielä löytämättä tai joidenkin yhtiöiden kassakaapeissa paperilla. Pilvipalvelu kun on vain jonkun toisen ihmisen tietokone.

[janx]

Lisää tutkimusta muoveista.

"Mikromuovit voivat lisätä sydäninfarktin, aivohalvauksen ja kuoleman riskiä – ”Merkittävä tulos”"
https://www.hs.fi/tiede/art-2000010282286.html

SYÖMME, juomme ja hengitämme arjessamme muovihitusia. Pikkuruisia mikromuoveja sekä niitäkin pienempiä nanomuoveja on viime vuosina löydetty milloin mistäkin: verestä, maksasta, keuhkoista, odottavien äitien istukoista sekä rintamaidosta.

Näyttö muovihitusten mahdollisista vaaroista ihmiselle on kuitenkin ollut pitkään epävarmaa.

Nyt italialaiset tutkijat ovat havainneet, että mikromuovit todella ovat yhteydessä ihmisen terveyteen. He raportoivat löydöksestään lääketieteen kärkijulkaisuihin kuuluvassa New England Journal of Medicinessa.

NE ihmiset, joiden kaulavaltimoihin on kertynyt mikro- ja nanomuovia sisältävää plakkia, saavat tulosten perusteella todennäköisemmin sydäninfarktin tai aivohalvauksen tai kuolevat ennenaikaisesti kuin ne, joiden valtimoiden plakista muovihitusia ei löytynyt.

”Tulos on erittäin merkittävä ja artikkeli on hyvin arvostetussa lehdessä”, sanoo mikromuoveja tutkinut professori Arja Rautio Oulun yliopistosta.

Ympäristövaikutuksia sydän- ja verisuoniterveydelle tutkiva lääkäri Robert Brook puolestaan kutsuu tutkimusta tiedelehti Naturen haastattelussa virstanpylvääksi. Brook ja Rautio eivät osallistuneet tutkimuksen tekemiseen.

TULOKSET perustuvat 257 ihmiseltä kerättyyn aineistoon. Kaikki osallistujat olivat olleet jonkinlaisessa operaatiossa sydänongelmien vuoksi, ja syynättävinä olivat heidän kaulavaltimoidensa plakkikertymät.

Niillä, joiden valtimoiden plakista löytyi muovihitusia, oli keskimäärin yli nelinkertainen todennäköisyys sydäninfarktiin, aivohalvaukseen tai kuolemaan leikkausta seuranneiden melkein kolmen vuoden aikana.

Myös tulehduksen merkkiaineet olivat keskimäärin korkeammalla tasolla.

Lähes 60 prosentilla osallistujista oli valtimoiden plakissa joko mikro- tai nanomuoveja, Campanian yliopiston sisätautiopin professori Raffaele Marfella kollegoineen havaitsi.

MIKROMUOVEIKSI lasketaan alle viiden millimetrin kokoiset muovihituset. Kun muovi hajoaa alle 0,001 millimetrin kokoon, sitä kutsutaan nanomuoviksi. Paljas silmä ei pysty erottamaan nanomuoveja lainkaan.

Hitusia syntyy, kun muovit hajoavat auringonvalon, veden ja muiden tekijöiden seurauksena.

Mikromuovialtistusta tulee esimerkiksi juomapulloista, hammastahnoista, kosmetiikasta, keinokuituvaatteista ja autonrenkaista irronneesta pölystä.

Muutamissa tutkimuksissa on havaittu, että tekstiilitehtaissa keinokuitupölylle altistuneilla työntekijöillä on enemmän keuhkosairauksia.

Ruuista ja juomista mikromuoveja on löytynyt esimerkiksi kaloista, merenelävistä, suolasta, sokerista, hunajasta, riisistä, maidosta ja juomavedestä.

”Kaikki me altistumme näille partikkeleille”, Rautio sanoo.

”Ne ovat tavallaan sellaisia Troijan hevosia, että ne jotenkin maskeerautuvat mukaan.”
Kaikki hituset eivät kuitenkaan jää elimistöön.

”Noin 90 prosenttia syömisen ja juomisen kautta tulevista partikkeleista ilmeisemmin poistuu ulosteen mukana.”

Juuri pienen pienet nanomuovit läpäisevät solukalvoja. Ne pääsevät myös pidemmälle keuhkoihin, kun isommat hituset yskitään pois.

MARFELLA kollegoineen halusi tuoreessa tutkimuksessa selvittää, kasautuvatko partikkelit valtimoiden rasvakertymiin, sillä jo aiemmin on havaittu, että rasvamolekyylit houkuttavat mikromuoveja.

”On julkaistu tutkimuksia, että osa erityyppisistä muoveista voi kiinnittyä immuunisoluihin ja toiset taas proteiineihin, lipidipartikkeleihin, verisuonten sisäkalvoon tai muihin muovihiukkasiin. Ne ovat tavallaan sellaisia Troijan hevosia, että ne jotenkin maskeerautuvat mukaan”, Rautio sanoo.

Marfellan ja kumppaneiden kemikaalianalyysi osoitti, että suurin osa plakkien muovihiukkasista koostui joko maailman yleisimmin käytetystä muovista polyetyleenistä tai pvc-muovista.

TUORE tutkimus ei kerro syy-seuraussuhteesta eli siitä, että juuri mikro- ja nanomuovien kertyminen valtimoiden plakkiin aiheuttaisi sydäninfarkteja, aivohalvauksia tai ennenaikaista kuolemaa.

Esimerkiksi potilaiden sosioekonomisia taustoja ei otettu huomioon. Tulot ja koulutus ovat kuitenkin usein yhteydessä terveydentilaan, ja työpaikka voi vaikuttaa olennaisesti mikromuovialtistuksen määriin.

Altistusmääriä ei myöskään selvitetty.

Mikro- ja nanomuovien tutkimuksen menetelmät ovat kehittyneet nopeaa vauhtia, Rautio sanoo. Altistuksia pystytään mittaamaan paremmin.

PITÄISIKÖ muovin käyttöä nyt ryhtyä rajoittamaan arjessa nimenomaan terveyssyistä?

Raution mielestä jokaisen on tärkeä miettiä omaa suhdettaan muovin käyttöön. Kyseessä on ihmisten terveyden lisäksi ympäristön ja eläinten terveys.

”Jos vain jotenkin pystymme, niin ei lämmitetä ruokaa muoviastioissa, ei käytetä vanhoja kuluneita muoviastioita, ja jos esimerkiksi lapsilla tuttipullossa on naarmuja, niin ei käytetä niitä.”

Jos muoviastioita käyttää ja ne pesee kuumassa tai lämpimässä vedessä, ne kannattaa huuhdella kylmällä vedellä, Rautio sanoo. Tämä vähentää muovihitusten irtoamista.

Näin on hyvä tehdä myös vaikkapa liikuntaharrastuksissa mukana kulkeville muovipulloille. Pulloa kannattaa vaihtaa säännöllisin väliajoin – ja varsinkin jos siinä on naarmuja.

Rautio itse ei laita muovikelmua tai -pussia lämpimän ruoan päälle.

”Mutta sitten jos on tilanne, jossa eväsleivät täytyy laittaa muovipussiin, niin silloin täytyy. Kuitenkin se altistuksen määrä, mikä sieltä tulee, on varmaan pieni siinä kokonaisaltistuksessa, jossa me kemikaalien maailmassa olemme.”

Kodeissa, joissa on pieniä lattialla konttaavia lapsia, olisi tärkeää imuroinnin lisäksi pyyhkiä pintoja, koska mikromuovi on yleensä pölyn seassa. Vanhoja tai rikkinäisiä muovileluja ei kannata käyttää.

RAUTIO uskoo, että kun kuluttajat suuntaavat mielenkiintoaan muovin käyttöön, valmistajatkin reagoivat. Jo nyt muovikalvot ovat ohentuneet ja muovipusseista on paljolti luovuttu. Kaikkea ei silti voi laittaa paperipusseihin.

[PW]

https://yle.fi/a/74-20080206 Päivän uutinen liittynee aiheeseen. Käyttövesiputkia pinnoitetaan epoksihartsilla ja ainakin lämminvesipuolelta kemikaaleja liukenee veteen. No ainahan on varoteltu, ettei lämminvesiputkista kannata ottaa ruuanlaittoon jo sinkittyjen putkien aikaan ja kupari. Aina keksitään uudet myrkyt
Itselle jäi epäselväksi mitä putkia nää epoksipinnoitetut on?
Muoviputkia ite oon käyttäny ku oon vesiputkia asennellu.

[Wacky]

Kyse oli putkien vaihtamisen sijasta tehtävä pinnoittaminen epoksilla ja jutussa tarkennetaan että asennettavissa muoviputkista ei irtoa ainakaan kyseistä kemikaalia. Yle teki asiaan liittyvän jatko artikkelin: https://yle.fi/a/74-20080345

[jori]

Kyse oli putkien vaihtamisen sijasta tehtävä pinnoittaminen epoksilla ja jutussa tarkennetaan että asennettavissa muoviputkista ei irtoa ainakaan kyseistä kemikaalia. Yle teki asiaan liittyvän jatko artikkelin: https://yle.fi/a/74-20080345

Luulisin, että tuollainen menetelmä koskee todella isoja putkistoja, kun lämminvesiputkia kyetäään sisäpuolelta hiekkapuhaltamaan ja sen jälkeen epoksoimaan. Vaikuttaa todella marginaaliselta tapaukselta Suomessa, että rakennus on niin suuri, että lämminvesiputket vaihtamisen sijaan käsiteltäisiin noin.

Se hyöty tästä jutusta on, että tuli selväksi, että epoksihartsissa on aina bisfenoli A kemikaalia. Epoksihartsi nimittäin tehdään polymeroimalla Bisfenoli A monomeereja.

Elimistössä tuo aine toimii kuten estrogeeni, joten paljain käsin epoksin laminointihommat kasvattavat miehillekin tissit. Varmaan myös kovettamislämmityksessä (höh, laminaatin) kannattaa pitää hyvä ilmanvaihto, jos on tyytyväinen rintojensa kokoon.

Bisfenoli A esiintyy vapaana monomeerina myös kuiteissa ja muissa lämpöpapereissa. Täytyy varmaan lakata ottamasta paperikuittia Lidlissä.

[janx]

Näemmä tätä riittää meidänkin merialueilla.

"Kilometrien mittainen roskalautta ilmestyi Suomen edustalle – mahdoton siivota
Poikkeuksellisen laaja muoviroskalautta rantautui jäiden lähdettyä Hangon rannoille."
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000010321730.html

[ajarmala]

"Kilometrien mittainen roskalautta ilmestyi Suomen edustalle – mahdoton siivota

Roskissa on kuulemma venäjän- tai kiinankieliset tekstit. Sylttytehdasta voi alkaa jäljittää niiltä suunnilta...