Nojapyöräfoorumi

No niin. Kun kukaan ei lähtenyt ratkomaan ideologisten ruokaketjujen ongelmaa, niin piti ite

Mua on tympäissyt tavallisten höyläjuustojen limaisuus ja valkoinen känähkä, mikä kehittyy juuston pintaan, siitä asti kun vahakuorinen valion pallojuusto poistui tuotannosta.

Vaimo löysi vinkin, että juusto poistetaan muovipakkauksesta, kääritään voipaperiin sekä laitetaan tiivistämättömän kuvun alle.

Näin juusto näyttää säilyvän pitkään ja limalötköisyys poistuu alle viikossa. Valkeaa känähkää ei muodostu. Maku tuo mieleen lapsuuden.

Hieno juttu!

Vilijami kirjoitti: ↑14 Helmi 2024, 11:27

No niin. Kun kukaan ei lähtenyt ratkomaan ideologisten ruokaketjujen ongelmaa, niin piti ite

Mua on tympäissyt tavallisten höyläjuustojen limaisuus ja valkoinen känähkä, mikä kehittyy juuston pintaan, siitä asti kun vahakuorinen valion pallojuusto poistui tuotannosta.

Vaimo löysi vinkin, että juusto poistetaan muovipakkauksesta, kääritään voipaperiin sekä laitetaan tiivistämättömän kuvun alle.

Näin juusto näyttää säilyvän pitkään ja limalötköisyys poistuu alle viikossa. Valkeaa känähkää ei muodostu. Maku tuo mieleen lapsuuden.

Hieno juttu!

Tässä vajaan vuoden takaa ohje juuston säilytykseen. Se valkoinen "känähkä" on juustohometta, joka syntyy juuston pinnalle, koska juusto "itkee" itsensä pinnalta märäksi. Paperi ja hengittävä kupu päästävät liian kosteuden pois juuston pinnalta ja pidentävät sen kestoa tätä pintahometta vastaan. Vaha nähtävästi läpäisee sopivasti kosteutta, kuten tekee tietenkin myös paperi ja vuotava kupu.

Laura Mauno, Lentävä lehmä -juustokauppa kirjoitti:

Ongelma on muovi, joka ei hengitä, koska silloin kosteus tiivistyy juustoon. Eikä se ole hyväksi juustolle. Mauno antaa hyvän vinkin juuston leikkaamiseen. Aina kun höyläät juustoa, höylää eri puolelta. Silloin juusto säilyy parempana.
Joka kerran, kun höyläät juustoa, tee se eri puolelta. Juusto on parhaimmillaan 10 päivää per leikkuupinta.

Mäskäsin kotikaljan ilman sokeria: 1/3 kaljamallasta ja 2/3 rikottua ohraryyniä (pari vuotta vanha pussi kaapin perältä) 62-64 asteessa parin tunnin ajan. Huuhtelin mäskin mehumaijassa. Hiivaus, vuorokausi huoneenlämmössä ja kanisteri jääkaappiin.

Parin eka päivän aikana maku ei oikein miellyttänyt, mutta viikon jääkaapituksen jälkeen alkoi maistua. Vei siis vaan kauemmin aikaa kuin sokerilla.

Huomaa kanisterin pohjalla puolisen litraa paksua vaaleaa puuromaista ainesta.

Kun kotikalja oli juotu, niin tein leipää pohjapuurosta, lisäämällä siihen ainoastaan vehnäjauhoja ja suolaa. Taas taikina jääkaappiin ja paistoin testileivän joka päivä viikon ajan. Maku kehittyi ajan kuluessa.
Tulipa jännä rusinainen/banaaninen maku leipään ja rakenne mureanrapea. Ihan erilainen, kuin mikään aiempi leipäni.

Olen tuullut siihen tulokseen testeissäni, että hiivaa herätellään yleensä aivan liian lyhyen aikaa niin juomien kuin leipienkin teossa. Maku on selvästi runsaampi ja vivahteikkaampi, jos hiivan herättää viikkoa tai kahta ennen käyttöä.

Vilijami kirjoitti: ↑27 Maalis 2024, 09:18

Mäskäsin kotikaljan ilman sokeria: 1/3 kaljamallasta ja 2/3 rikottua ohraryyniä (pari vuotta vanha pussi kaapin perältä) 62-64 asteessa parin tunnin ajan. Huuhtelin mäskin mehumaijassa.

Noniin, nyt alkaa Vilijami päästä asian ytimeen. Hyvä.

No nyt löytyi uusien pottujen voittaja. Ihan kirkas voittaja.
Puikulaa Haaparannalta Ica maxista. Viimeksi joskus 80-luvun lopulla olen tätä herkkua päässyt maistelemaan, kun Tornion papan kotimökin pellolla itse kasvattivat.

Puikula on maailman paras peruna ja se on fakta eikä mielipide. Vielä kun saa sitä uutena perunana, niin vielä vähän parempi ja helpompi keittää. Se on makua täynnä ja mukavan jauhoinen rakenne, eikä vedelle maistuva niljakas laji, niin kuin ruukaa olla kaupoissa tarjolla esim. Timo. Siikli ja Annabelle on hyvällä tuurilla aivan jees, mutta tänä kesänä ei ole edes välttävää osunut kohdalleen. Eikä ole paikallinen ongelma. Ollaan Oulu-Joensuu-Mikkeli-Hämeenlinna-Turku-Vaasa-Raahe ympyrän sisällä kokeilleet.

Tuo ei näytä perinteiseltä Puikulalta, vaan 70-80-luvun Siikliltä. Puikula oli makkaran muotoinen pitkä ja kapea, joskus jopa käyrä kuin makkara.

Valitettava totuus on, että yksilöt vanhenevat ja muuttuvat vanhetessaan. Peruna lisääntyy kloonautumalla, joten tietty perunalajike on oikeasti sama yksilö, eli kaikilla saman lajikkeen perunoilla on täsmälleen samat geenit, jotka sitten vuosien saatossa rappeutuvat.

On totta, että puikula oli, ja kenties on vieläkin, parhaan makuinen peruna. Mutta ainakin täällä etelässä Siikli on ihan jotain muuta kuin Siikli ennen vanhaan. Oikeastaan Annabelle on enemmän vanhan Siiklin makuinen kuin Siiki nykyään, joka on lähes pyöreä, kun se ennen oli sellainen rantakiven muotoinen pitkulainen ja soikea toiseen suuntaan, kuten Vilijamin esimerkkiperuna. Mantelin muotoinen, kuten tuossa pussissa lukee.

Timosta en perunana ole koskaan oikein tykännyt. Varhaislajikkeista tulee usein vetisiä, kun niitä yritetään kasvattaa kaikin laillisin ja laittomina keinoin varhaisperunamarkkinoille heti juhannuksesta alkaen.

jori kirjoitti: ↑23 Elo 2024, 09:28

Oikeastaan Annabelle on enemmän vanhan Siiklin makuinen kuin Siiki nykyään

Tämän havainnon olen tehnyt itsekin.

Ruokahävikki on meillä erittäin pieni. Mitään ruokaa ei heitetä roskiin. Olen turhankin tarkka tässä asiassa.
Mutta nyt se vedetään aivan uudelle tasolle. Vihannesten kuoret, rangat ja kannat kerätään pakastimeen talteen ja kun niitä on tarpeeksi, niin kaikki kattilaan ja kasvisliemen tekoon. Kun roippeet on lasketuneet nestepinnan tasoon, niin pippurit, laakerinlehdet, etikkaa ym. maustamiset kyytiin.

Ensin kiehutus reilummin ja sitten haudutus pienellä lämmöllä kunnes värit häipyvät tai oikeastaan muuttuvat tasaisen ruskeaksi. Sitten siivilöinti ja laskeutus. Hiekka, multa ja muu painava materiaali laskeutuu pohjalle, joten niitä ei kaadeta mukaan lopulliseen pakastus/säilytysastiaan.
Lientä vois vielä keitellä kasaan jos haluaa.