Nojapyöräfoorumi

Mitäs tehdään kun jarrut on pyörästä jäässä? Meinasin pitkästä aikaa lähteä arrowilla töihin kun kelit alkaa olemaan suosiolliset myös talvipyöräilylle. Lähtiessäni liikkeelle ei jarrukahvat kuitenkaan suostuneet inahtamaankaan. Sama ongelma kävi viime keväänä jolloin sain ongelman poistumaan pyörän sulattamisella ja kunnon öljyämisellä. Ostin pyöräliikkeestä juuri tuohon käyttöön tarkoitettua öljyä. Nyt arrow on sulamassa eteisessä ja täytyy taas öljytä. Onkohan jäätymiseen syyynä se että pitäis öljytä tiuhemmin niitä vaijereita sun muita paikkoja? Viime keväänä ongelma tuli esiin kun sää kävi plussalla ja meni takaisin pakkaselle. Kosteus lienee aiheutti moisen ongelman. Tammikuussa oli myös plussakelit ja vettä satoi, mutta en ollut tässä välissä ulkoiluttanut koko nojakkia. Onko muilla arrow kuskeilla ollut ongelmia?

Eiköhän se jää ole siellä vaijerikuorien alamutkissa. Siihen ei öljyäminen auta kovin hyvin, koska öljy on vettä kevyempää. Öljy voitelee kuivan osan vaijerikuoresta, mutta vedestä kastunut osa pysyy märkänä.
Katselin tv-sarjaa "Rekkakuskit jäällä" siinä ne ruikkivat metanolia joka paikkaan. Meillä metanolin voi korvata turvallisemmalla etanolilla. Sitä kun ruiskutat injektioruiskulla vaijerikuoren sisälle, niin siellä alamutkassa piilevä vesipisara ryyppää itsensä niin notkeaan kuntoon, ettei edes pakkanen jäykistä paikkoja. Sulalla kelillä voi myös yrittää puhallella paineilmalla sitä vettä sieltä vaijeriputkesta pakosalle ja lisätä vasta sitten sen "lukkosulan"

Jori

Öljyn juoksevuus mahdollistaa helpon ruiskuttamisen vaijeriputkeen, mutta aiheuttaa aikaisen pois valumisen.

Niinpä ostin rasvaa joka ei jähmety pakkasessa: SKF LGLT2 - se toimii jo hyvin auton lukoissa ja teleskooppiantennissa, ja varmasti suojaisi vaijerit jäältä, vaan en ole vielä keksinyt sovitinta, jonka läpi saisin pursotettua rasvaa vaijeriputkeen, jossa on jo vaijeri sisällä...

SKF-rasvat:
http://www.skf.com/skf/productcatalogue ... _0_t42.tab

Pitääpä pohtia kumpi vaihtoehdoista on helpompi toteuttaa. Kiitos vinkeistä. Näillä pärjätään kyllä.

Joskus olen viritellyt vaijereita siten että "alamutkia" ei ole. Nestejarrut toimivat hyvin. Sähkökäyttöistä vaihtajaa ei ole tullut vielä kokeiltua. Shimanolla olisi semmoinen, mutta sen ohjaussysteemi on jotenkin hankalasti "integroitu".

Rasvanippa kuoreen puoliväliin ja prässillä vaseliinia sisään aina silloin tällöin?

Esim. tästä.

No niin tutki asiaa lähemmin ja sieltähän löytyi murtuneet vaijerien kuoret. Eipä ihme jos menee kosteutta. Toinen yhdestä ja toinen kahdesta kohtaa murtunut. Väliaikais patenttina toimii kietaisu erkkarista niin ei heti mee lunta/vettä. ja öljyä sissän myös. Pari päivää oli sisällä kuivumassa ja yöksi laitoin ulkovarastoon. Aamulla sit näkee mikä on tilanne. Pitänee vaijerit uusia ja viritellä jotenki ettei tulis niin jyrkkiä kulmia.

joe67 kirjoitti:

Pari päivää oli sisällä kuivumassa ja yöksi laitoin ulkovarastoon.

Ei lähde vesi parissa päivässä umpiputkesta normaalilämmössä. Pitäisi olla lähemmäs sata astetta lämmintä, niin kuivuisi tuossa ajassa. Anna sille viinaa ja öljyä vasta sitten. Viina pehmittää sen kuoren kierteisiin joka tapauksessa jäävän veden ja öljy voitelee kuivat osat. Ei sen viinan kanssa tarvitse pipettitarkkana olla, se kun ei sottaa, vaikka menisi reisille. Öljyn kanssa onkin sitten varottava sottaamasta. Itseni voisin kuvitella jopa ottamaan kahvan päästä vaijerin irti, kieputtamaan sen kelalla viinapurkin pohjalle uimaan. Vesi(kin) himoitsee viinaa ja lähtee heti uimaan sieltä vaijerin sisältä viinan perään. Meillä metalliopin laboratoriossa näytepalikat kuivataan vesihionnan jälkeen 96% Ba spriillä. Muutaman minuutin viinakylpy riittää, varsinkin, jos kuoressa on useampikin reikä. Kun vesi on poissa, öljykin imeytyy paremmin sinne minne se kuuluu.

Jori