Kiinnostuksen alkuperä

[JudeT]

Ensimmäinen kerta tätä laatua, että rekisteröidyn / kirjoitan foorumille, johon olennaisesti liittyvää välinettä en edes omista..

(Jos tällainen ketju on jo, niin en ainakaan löytänyt sellaista tyypillisillä hakusanoilla.)

Mutta; oma kiinnostuneisuus on luultavasti peruja muinaiselta 90 -luvulta TM:stä, josta luin artikkelin 2-pyöräisestä RECUMBENTISTA. Liekö sitten hieno sana tehnyt lähtemättömän vaikutuksen, tai sitten rento ajoasento ja väitetysti pystypyörää pienempi ilmanvastus. Vuosien varrella nojapyörä on viuhahtanut mielessä useammankin kerran, mutta nyt tänä kevättalvena alkanut kiusaamaan siihen malliin että voi joutua tekemään asialle jotain.

Tässä vaiheessa ei edes tuleva renkaiden määrä ole selvillä, mutta nojaudun ajatukseen rennosta makoilusta, jossa jalat voi pitää polkimilla(tai missä nyt lystää..) vaikka pysähtyisi katselemaan lintuja, eli luultavasti kolmella pyörällä mennään. Tuollainen olisi luultavasti luontevampaa kuljettaa pikupin lavalla, kun ei tarvitse haruksia eikä tellinkejä.

Ps. Jos konkareita kiinnostaa aihe niin olisi toki hienoa kuulla, mutta myös kanssa-aloittelijoiden motiivit kiinnostavat.

[janx]

Jos se pitäisi kiteyttää yhteen sanaan, on se varmasti kipu. Pystypyörällä ajaminen tekee kipeää jo muutaman kilometrin jälkeen. Nojapyörällä ajaminen ei niinkään.

[Jarcco]

Jos se pitäisi kiteyttää yhteen sanaan, on se varmasti kipu. Pystypyörällä ajaminen tekee kipeää jo muutaman kilometrin jälkeen. Nojapyörällä ajaminen ei niinkään.

Sama. Olen kuitenkin yrittänyt totuttaa kroppaa pystäriin modaamalla ajoasentoa ja ajamalla niillä sen minkä sietää. Ei ole kyse pelkästä masokismista vaan on niillä joitakin etuja. Olen havainnut myös että ajaminen erityyppisillä pyörillä kuormittaa lihaksistoa vaihtelevasti mikä on tietysti hyväksi. Kuka nyt jauhaisi kuntosalillakaan aina samaa settiä.

[JudeT]

Itsellä ei ole oikeastaan minkäänlaisia tukielinvikoja tms., mutta jotenkin on alkanut kyllästyttämään pystyn ajoasento. Tai oikeastaan sellainen "suolet nielussa" etukeno, ei niinkään letkeämpi Jopo -tyylinen rönöttäminen. Möin jokin aika sitten ainakin toistaiseksi viimeisen pystyn ja mietin sitten jos laittaisinkin jonkun gravelin, mutta kun katsoin niiden ajoasentoa niin alkoi melkein fyysisesti ahdistamaan ajatuskin mokomasta.

[Vilijami]

Ehdottomasti suosittelen kolmipyöräistä nojapyörää alkuun. Sillä pääsee äärimmäisen rentouden makuun ja voi tosiaan pysähdellä pitäen jalat polkimilla. 140mm poljinkammet ja kiire pois. Ei mittareita vaan euforista valumista maisemapaikoille termospullon ja eväsleipien kanssa. Kuuntelee ääniä, haistelee tuoksuja ja ihmettelee maailmaa kuten kolmivuotias lapsi. Siinä se yks kesä vierähtää helposti.

[JudeT]

Ei mittareita vaan euforista valumista maisemapaikoille termospullon ja eväsleipien kanssa. Kuuntelee ääniä, haistelee tuoksuja ja ihmettelee maailmaa kuten kolmivuotias lapsi.

Tämä. Justiinsa tuota haenkin koko hommalta. Kävisi muuten hyvin mainoslauseeksi niiden tyypillisten ilmanvastusargumenttien sijaan

[Nojanalle]

Aikanaan kun oli erikoispyöräyhdistys olemassa . Ei enään muista tarkaan sen nimeä . Siellä oli kaikenlaisia jo edesmenneitä nojapyöräilijöitä ympäri maatamme. Lueskelin heidän julkaisuja , ei silloin paljon nettiä viellä tunnettu .
Mailma oli enenmän analoogisempi Siihenaikaan TM:ma julkaisi juttua polkupyörämessuilta , jostain euroopasta.
Siellä jutussa oli näitä nojiksia , niistä pieni juttu .
Kyselin Nokialaiselta pyöräkauppiaalta onko hänellä tietoo , mistä moisen vekottimen voisi hankia .
Meni monia vuosia enenkuin sellaisen sain itse tehtyä . Enkä ole sitä menoa katunut .
Nojapyörä on tälläisen laiskan ihmisen kuljin , kaikessa rentoudessaan .

[janx]

Jos se pitäisi kiteyttää yhteen sanaan, on se varmasti kipu. Pystypyörällä ajaminen tekee kipeää jo muutaman kilometrin jälkeen. Nojapyörällä ajaminen ei niinkään.

Sama. Olen kuitenkin yrittänyt totuttaa kroppaa pystäriin modaamalla ajoasentoa ja ajamalla niillä sen minkä sietää. Ei ole kyse pelkästä masokismista vaan on niillä joitakin etuja. Olen havainnut myös että ajaminen erityyppisillä pyörillä kuormittaa lihaksistoa vaihtelevasti mikä on tietysti hyväksi. Kuka nyt jauhaisi kuntosalillakaan aina samaa settiä.

Satula (myös satulatuoli) on se suurin ongelma. Ei auta ajoasennon muutos pystypyörässä. Ainakaan minulla. Joten jos nojapyörää ei olisi, en pyöräilisi ollenkaan.

[Mahe]

Joskus 2000-luvun alussa eräällä ihmisellä TTY:n ohjelmistotekniikan laitoksella oli Härmäpyörä ja ilmeisesti hän järkkäsi laitoksen työntekijöille käynnin firman tehtaalla. Kaverini oli laitoksella töissä ja tuossa reissussa mukana, hänen kauttaan sain ensimmäiset linkit aiheeseen netissä. Myöhemmin näin ko. Härmäpyörän viilettämässä pyörätiellä ja siitä lähtien asia pyöri mielessä aika ajoin ja tuli luettua varmaan valtaosa silloin netissä olleesta aiheeseen liittyvästä materiaalista.

Pikakelaus vuoteen 2008 jolloin menin Vantaalla kansalaisopistoon metallityöryhmään ja jotain tekemistä piti keksiä, joten päätin rakentaa oman nojakin, tadpole triken luonnollisesti, koska muutenhan projekti olisi ollut aivan liian helppo Samoihin aikoihin tuli liityttyä tänne foorumille, mistä syystä osaan sanoa tuon tarkan vuosiluvun, kun liittymispäivän näkee foorumiprofiilista.

[janx]

On vaan niin, että useimmat valitsevat mieluummin kivun kuin nolostuksen. Hinta ei enää nykyään voi olla ongelma, koska osa erikoispyöristä maksaa enemmän kuin tehdasnojakki. Maailmassa valtavirrasta poikkeaminen on joillekin niin suuri häpeä, että eivät pahempaa tiedä. Naurunalaiseksi joutuminen (positiivisesti ja negatiivisesti) - sitä nojapyöräily on. Joka lenkillä. On minullekin ihan kavereita sanonut, että vieläkö ajan semmoisella typerän näköisellä pyörällä. Heikompi olisi varmaan lopettanut. Nyt kun talouteen on tulossa trike ja sille ehkä taloudesta tulossa toinen kuskikin, niin opastin terveyskyselyihin vastaamaan, että "on tuon kanssa naimisissa". Ehkä he tajuavat sitten pitää piip kiinni.

[janx]

Jaa niin siitä historista. Lapsuudessa oli tietysti pystypyöriä ja niillä ajettiin ristiin rastiin. Joskus 2005 ostin kippurasarvisen, jolla ajaminen kiinnosti joka kesä vähemmän ja vähemmän. Mietin, että pitäähän tähän nyt olla joku inhimillisempikin tapa. Niinpä päädyin googlailemaan ja löysin nojapyörät. Ensimmäisen rakentelin itse (ks. allekirjoitus) ja siitä sitten porttiteorian mukaan tehdastekoisiin pyöriin siirtyminen. Eikä ole näkyvissä paluuta vanhaan. Nivuskipu, niskakivut, hartiakivut, käsikivut... mitä näitä nyt on. Katosivat ainakin pyöräilyn aiheuttamina.

[Vilijami]

On minullekin ihan kavereita sanonut, että vieläkö ajan semmoisella typerän näköisellä pyörällä.

Missä porukoissa noita tulee? Mulle ei ole ensimmäistäkään tällaista kommenttia tullut. Tänä kesänä tulee kuitenkin 40-vuotta ensimmäisestä nojapyörästäni.

[jori]

70-luvulla rakensin useampia tandemeita ja kävin purjelentokurssin. Ajelin mummopyörällä lentokentälle ja takaisin alamäkeen tullessa tutkin aerodynaamisia rullausasentoja. Totesin parhaaksi tiiviin muna-asennon jalat nostettuna etuhaarukan olkapäille. Tästä innostuneena rakensin -82 Semitandemin, jolla ajelin 90-luvun loppuun. Siitä alkoi sitten kiinnostus nojapyöräilyyn. En ollut nähnyt esimerkkejä, en edes valokuvia, mutta ei estänyt rakentamasta ensimmäistä nojapyörääni Iskiaspyörää. Tässä tarina Iskiaspyörän elämästä.

[JudeT]

Jotenkin alkaa tuleman tunne että nojapyöräilijät ovat keskivertoa onnellisempia ihmisiä. Voisi jopa väittää että harrastus korjaa iskiaksenkin

[janx]

On minullekin ihan kavereita sanonut, että vieläkö ajan semmoisella typerän näköisellä pyörällä.

Missä porukoissa noita tulee? Mulle ei ole ensimmäistäkään tällaista kommenttia tullut. Tänä kesänä tulee kuitenkin 40-vuotta ensimmäisestä nojapyörästäni.

Voi tulla tutuilta tai tuntemattomilta. En osaa mitään erityistä porukkaa sanoa. Ei suora sanallinen palaute yleistä ole, mutta ei mahdotontakaan. Muunlailen ja/tai sekalainen epäsuora palaute on sääntö joka kerta, kun nojakilla liikkuu. Sen voi sitten ottaa monellakin tavalla.