Vieressä ketju näytti painottuneen "omavalintaisiin" hankaluuksiin, mutta entä sellainen ulkoinen tekijä kuin koirat.
Omat vähäiset kokemukseni rajoittuvat 22-tuumaisella pythontekeleellä ajeluun. Pyörä- ja maantiekilometrejä on keväänkuluessa kertynyt viitisensataa.
Vaikka pyörä itsessään on melko vähäinen, selkänoja on kuitenkin sen verran pystyssä, että päälaki keikkuu jossain metrin korkeudella. Taustoista vielä se, että saatan olla paikkakunnan ainoa nojailija.
Olen huomannut, että koirille olen melkoinen ihmetyksen aihe. Erilaista haukuntaa ja ryntäilyä ilmenee tuontuosta. Taluttajien kunniaksi on kyllä mainittava, että ovat koiriaan asiallisesti ohjastaneet, eikä todellisiin vaaratilanteisiin ole jouduttu. Eniten olen miettinyt tilannetta, jossa koira olisi irrallaan, juoksisi vaikka pihasta "puolustamaan reviiriään", miten silloin mahtaisi käydä? Pystypyörällä - ehkä korkeammalla nojakillakin - tilanne olisi helpompi, mutta kun istuu melkein tienpinnassa, niin olo voisi käydä pikkaisen tukalaksi.
Entä teillä muilla, millaisia kokemuksia, miten olette nojapyöräilijöinä pärjänneet vieraiden koirien kanssa?
). Mutta kun vaan ihmiset(kin) muistais, että myös kevyt liikenne on liikennettä ja siellä pitää toimia jotenkin säännön- ja johdonmukaisesti.
Tututkin koirat ihmettelevät - yksikin haukkuu meitä nykyisin, vaikka ei muuten hauku ollenkaan. Tulee sitten kyllä tervehtimään (vähän "hymyillen"). Tutut koirat kyllä tietävät, että taskuistamme saattaa löytyä makupaloja, joten yleensä tulevat kyllä sitten morjestaan.
Koira eläimelle hampaiden paljastaminen on vihollisuuden merkki
