Nojapyöräfoorumi

Ilmanvastuksen minimoimiseksi olen jumittunut ajatukseen, että ajoasento pitäisi olla selinmakuulla. Vai pitäisikö?
Palstalaisten omien pyörien kuvissa pisti silmään mm. Nebuluksen Optima Baron, jonka penkin kulmaa yritin nelikulmiolla hahmottaa: kun vaakasuoraa etäisyyttä on hieman vajaa 2 yksikköä, niin pystysuoraa nousua on 1 yksikkö ( 59 : 32, eli kulma on noin 28 astetta) . Miltä ovat tuntuneet näin lähellä vaakasuoraa olevat ratkaisut pitkän päälle? Onko vielä vaakasuorempia istuimia?

Entä jos istuin on lähellä vaakasuoraa ja jalat nousevat aika korkealle, alkaako jokin seikka kiusata? Näkyvyys? Enempi väsymystä? Vähempi voimaa? tms? Niskatuki nostaa tietysti pään lähes pystyyn tai muuten mukavaan asentoon.

Omassa nyt aloittamassani täysjousitetussa kokeiluprotossa voisi istuimen saada 55 cm korkeudelle (alin kohta) ja nousua vain 1:4 (selän pituuden 60 cm matkalla nousua noin 15 cm ). Polkimien keskiö olisi 75 cm maasta, eli 20 cm ylempänä kuin peffa. Jalat pörräisivät naaman korkeudella, keskellä näkökenttää. Tämmöisiä ratkaisujakin lienee palstalaisilla käytössä?

optimistx kirjoitti:

Ilmanvastuksen minimoimiseksi olen jumittunut ajatukseen, että ajoasento pitäisi olla selinmakuulla. Vai pitäisikö?
Palstalaisten omien pyörien kuvissa pisti silmään mm. Nebuluksen Optima Baron, jonka penkin kulmaa yritin nelikulmiolla hahmottaa: kun vaakasuoraa etäisyyttä on hieman vajaa 2 yksikköä, niin pystysuoraa nousua on 1 yksikkö ( 59 : 32, eli kulma on noin 28 astetta) . Miltä ovat tuntuneet näin lähellä vaakasuoraa olevat ratkaisut pitkän päälle? Onko vielä vaakasuorempia istuimia?
Entä jos istuin on lähellä vaakasuoraa ja jalat nousevat aika korkealle, alkaako jokin seikka kiusata? Näkyvyys? Enempi väsymystä? Vähempi voimaa? tms? Niskatuki nostaa tietysti pään lähes pystyyn tai muuten mukavaan asentoon.
Omassa nyt aloittamassani täysjousitetussa kokeiluprotossa voisi istuimen saada 55 cm korkeudelle (alin kohta) ja nousua vain 1:4 (selän pituuden 60 cm matkalla nousua noin 15 cm ). Polkimien keskiö olisi 75 cm maasta, eli 20 cm ylempänä kuin peffa. Jalat pörräisivät naaman korkeudella, keskellä näkökenttää. Tämmöisiä ratkaisujakin lienee palstalaisilla käytössä?

Olen joskus pitänyt tuota Optimani penkkiä alimmassa asennossaan. Parikymmentä kilometriä yritin siihen totutella, mutten tykännyt. Isoin ongelma on se, että päätä joutuu nostamaan irti niskatuesta, kun ajaa röykkyjen yli. Jos on ihan makaavassa asennossa, niska kipeytyy moisesta pahasti; röykyn täräystä vasten kun joutuu joka tapauksessa jännittämään kaularankaansa. Ajo ei siten (ainakaan täällä Oulun routineilla pyöräteillä) ole ollenkaan mukavaa. Tuossa linkkisi kuvassahan penkki on mahdollisimman ylhäällä, josta se on nyt laskenut viitisen senttiä. Lisäksi olen laittanut niskatuen.
Muutoin matalalla oleva penkki on ollut kohtuullisen mukava, pyörän hallintaan tottui äkkiä eikä näkyvyyskään ollut ongelma. Polkemiseen saatavissa oleva voima tuntui kylläkin pienemmältä, ilmeisesti penkki antoi vähemmän tukea polkemiseen.

Jos siis haluat hyvin matalan ajoasennon, suosittelisin panostamaan penkin yläosan sekä niskatuen muotoiluun ja ennen kaikkea pehmustamiseen. Jos pyöräsi on täysjousitettu, pitäisi senkin jo vähentää rungon kautta välittyviä täräyksiä.

Eikös tuossa ole aika melko loiva kulma. Kulki käsittääkseni aika kovaa ainakin sisäradalla.

Jori

optimistx kirjoitti:

Ilmanvastuksen minimoimiseksi olen jumittunut ajatukseen, että ajoasento pitäisi olla selinmakuulla. Vai pitäisikö?
...Miltä ovat tuntuneet näin lähellä vaakasuoraa olevat ratkaisut pitkän päälle? Onko vielä vaakasuorempia istuimia?

Entä jos istuin on lähellä vaakasuoraa ja jalat nousevat aika korkealle, alkaako jokin seikka kiusata? Näkyvyys? Enempi väsymystä? Vähempi voimaa? tms? Niskatuki nostaa tietysti pään lähes pystyyn tai muuten mukavaan asentoon....

M5:sen kulma on jotain 20 astetta, riippuu vähän mistä mittaa. Asento todella minimoi ilmanvastuksen, muttei ole se käytännöllisin. Jos ei aio ajaa kovaa 90 % ajasta, kannattaa pitäytyä siinä 30 < kulmissa. Tuossa M5:sen penkissä kun kovasti sprinttaa meinaa vähän liukua taaksepäin, mikä tietenkin on huono juttu. Kovissa nopeuksissa tällä ei ole niin merkitystä, jos lähden kiriin pystypyörällä(kilpa) ja nojapyörällä(M5) 40 km/h vauhdista, pystypyörällä hujahtaa aika sukkelaan hetkeksi sinne 60 km/h, mutta M5:lla pääsee siitä vielä 65, kunhan pääsee vauhtiin, ja varmaan kovempaakin (ei ole tänä vuonna tullut testattua) ja vauhti pysyy pitempään. Tietenkään kukaan ei tuollaisia vääntöjä tarvitse normi ajossa. Mutta! Jos minulla olisi tuo sama M5 vaikka 27 asteen kulmalla (sellaistahan ei saa), varmasti pesisin kaksoisolentoni samassa kirissä jos hänellä olisi tuo 20 asteen kulma. Mutta toisaalta kun voimat loppuisi molemmilta yhtä aikaa liukuisi kaksoisolentoni ohi pienemmän ilmanvastuksen ansiosta.

Mitä siis opimme? Ei välttämättä mitään, mutta matalat kulmat kannattaa jättää kilparadoille. Tai jos sitä välttämättä haluaa pullistella niin sitten tietenkin. Kunhan välttää hitaita taajama osuuksia, joissa näyttää helposti kömpelöltä.

Kuvista mittailemalla penkin 'nousu' (sillä lähes suoralla osalla) näyttäisi M5:ssä ja kultaketjuracerissa olevan noin 1 yksikkö korkeussuunnassa noin runsasta 3 yksikön vaakasiirtymää kohti, aika lähellä sitä 1 : 4 nousua, jota aioin koettaa.

Jos selkä liukuu selkänojaa pitkin vähänkään, niin kyllä siinä varmaan tehoja hukkuu turhuuteen. Kuvittelin, että ehkä kokeilisin polyuretaanivaahdosta valaa selkäni ja olkapäät siten, että selkä ja noja 'sopivat kuin valetut' ja olkapäät ottaisivat vastaan mahdolliset liukumayritykset (tai ehkä kaikenlaiset muutkin muhkurat). Vaahdon voisi pursottaa muovipussiin ja sitten mennä istumaan pussin päälle puoleksi tunniksi. En ole kokeillut, ehkä kuumentuminen voi olla ongelma, ja pussi voi ryppyillä. Pussi täytyisi poistaa tai rei'ittää lopuksi, jotta ilmanvaihto pelaisi.

Ehkä on parempia konsteja. Ajattelin kokeilla rinkassa olevia selkäystävällisiä ratkaisuja, alustavasti tuntuvat hyviltä selkään, ja toivottavasti liukuminenkin estyy. ( Hassu idea: selkänoja onkin aina selässä valmiina, ja loksahtaa sitten paikalleen pyörään. )

Tulikin vastoinkäyminen täysjoustopyörän istuinkokeiluissa: eipä mahdukaan jalat ohjaustangon alta, joten isompi homma vaihtaa kaikki siinä. Myöskin hirvitti asettua pyörään suoraan makaavaan asentoon paikallaan, kun olen puuprotossa mennyt makuulle vasta vauhtiin päästyä.

Pitänee villitellä siten, että pistän juomapullon sairaalamallisesti tiputustolpan nokkaan, valkean tyynyn, lakanoita, kukkamaljakon punasine tulppaaneineen ja sitten ajelemaan ostolaan. Valmistautumista teho-osaston avohoitoon ja ulkoistamisiin. Tutiseva papparainen ajelee kaksipyöräisellä sängyllään ympäriinsä, ja tuulimylly nokalla antaa ympäristöystävällista energiaa ajoviimasta. Voisi tarjota juttua ja kuvaa paikallisiin lehtiin, kun kesällä harjoittelijat kaipaavat juttuja

Vaihtelevasti kaltevalla selkänojalla olisi se etu, että alamäessä voisi minimoida ilmanvastuksen menemällä aivan vaakaan ja jopa oikaisemalla jalat (miten? enpä ole keksinyt vielä sujuvaa laiskan konstia). Taajamissa pujotellessa sitten vähän pystymmässä.

Kevennykseksi Keijo Kansosen sähköpyörä.net sivulta kopioitu ja muunneltu kuva (Hei Keijo, pyyhinkö pois vai annatko luvan pitää kuvan tässä?)

Alustavia kokemuksia vaakasuorana ajelemisesta:

• pään täytyy olla aika pystyssä, muuten tasapainoaisti ei toimi hyvin, pelottaa kokeillakin pystysuoraan ylös katsomista (horisontti täytyy nähdä). Naaman kohta pystymmässä kuin 45 astetta mieluiten.
• niskan seudun tuki muotoineen ja pehmennyksineen vielä hakusessa. Tuntuu rasittavalta, jos tuki painaa väärästä kohdasta tai väärin
• liikkeelle lähteminen makuuasennosta lähes mahdotonta. On päästävä ensin vauhtiin, ja sitten vasta keikahtaa vaaka-asentoon
• hyvin hiljaisessa nopeudessa voi unohtua tasapainon pitäminen ja säikähtää tilannetta (vielä ei sentään nurinmenoja)
• liikennevaloissa, töyssyissä, hyvin hitaassa nopeudessa tms mutkikkaissa tilanteissa on pyörä paremmin hallinnassa, jos ei ole kovin vaakasuorassa asennossa
• alamäessä tuntuu pyörä sujahtavan herkemmin eteenpäin vaaka-asennossa kuin puoli-istuvassa, mutta vertailumittaukset ovat vielä edessä. Ehkä erojen huomaamiseksi täytyy optimoida pukeutumista yms myös.
• on vielä keksimättä, miten alamäessä ei-polkemisen aikana voisi oikaista helposti molemmat jalat suoraan eteen ilmanvastuksen pienentämiseksi (ei siis kumpikaan polvi koukussa). Jokin tuki olisi hyvä olla jossain. Ideoita?

optimistx kirjoitti:

A

• on vielä keksimättä, miten alamäessä ei-polkemisen aikana voisi oikaista helposti molemmat jalat suoraan eteen ilmanvastuksen pienentämiseksi (ei siis kumpikaan polvi koukussa). Jokin tuki olisi hyvä olla jossain. Ideoita?

Vanha kikka mitä ollaan täällä käytetty muutaman miehen kanssa on irroittaa toinen jalka polkimelta, pistää kammet vaakasuoraan (kiinni oleva jalka suorana edessä) ja irti oleva jalka laittaa suoraksi ähempänä olevan polkimen yli eteen. Poljin tukee jalkaa siis jostain pohkeen kohdalta. Ymmärsitköhän?

optimistx kirjoitti:

Alustavia kokemuksia vaakasuorana ajelemisesta:

• pään täytyy olla aika pystyssä, muuten tasapainoaisti ei toimi hyvin, pelottaa kokeillakin pystysuoraan ylös katsomista (horisontti täytyy nähdä). Naaman kohta pystymmässä kuin 45 astetta mieluiten.
  [/b]

Mietin joskus näitä mahdollisimman matalia vehkeitä ja sama homma tuli mieleen.
Sitten homma karkasi käsistä.
Tästä päädyin erilaisiin periskooppi mahdollisuuksiin. seuraava päätelmä: Kun alkaa leikkimään peileillä ei ole oikeastaan väliä mihin päin silmät on .... joten miten toimisi jos makaisi selällään pää menosuuntaan ja katsoisi vain kaarevasta peilistä joka on rinnan päällä.
Nyt meillä olisi jalat takapyörään päin (lyhyet ketjut). Hartiat edessä (ajaja leveimmillään) jolloin katettuna päästäisiin helpommin semmoiseen pisaran tyyppiseen muotoiluun ,puolipallo edessä ja terävä peräpää.

Vehjettä ei olisi tarkoitus normi liikenteen vaan jotain rataennätyksiä varten ,joten ei oikeastaan tarvitse edes miettiä liikkeelle lähtöjä tai mäkiä.

-S-

ps.Seuraavaksi joku laittaa kuitenkin linkin missä kuvia tuollaisista pyöristä.

Easy racers:in virtual rush on ainakin sellanen missä on hyödynnetty videokameraa ja monitoria. Se, että miten kätevä tuo on, niin onkin asia erikseen.

Täältä löytynee lisää juttua tuosta.

Onhan noista penkkikulmista ja niiden suhteesta sydämmen korkeuteen jne ollut juttuja joissakin kirjoissa jne. Ergometreillä ovat polkeneet eri istuinkulmilla. Muistaakseni joku 25 astetta oli aika ääripää, mutta eiköhän se kampien pituus ja sen kautta näkyvyys ole aika isoin rajoittava tekijä + miten korkealla kampien keskiö on suhteessa persauksiin. Tietty tuohonhan vaikuttaa sekin, että onko tekemässä liikenteeseen sopivaa, vai jotain kisapeliä joka vaatii avustajia että pääsee liikkeelle ja saa pysähdyttyä.

Strombringer kirjoitti:

Mietin joskus näitä mahdollisimman matalia vehkeitä ja sama homma tuli mieleen.
Sitten homma karkasi käsistä.
Tästä päädyin erilaisiin periskooppi mahdollisuuksiin. seuraava päätelmä: Kun alkaa leikkimään peileillä ei ole oikeastaan väliä mihin päin silmät on .... joten miten toimisi jos makaisi selällään pää menosuuntaan ja katsoisi vain kaarevasta peilistä joka on rinnan päällä.
Nyt meillä olisi jalat takapyörään päin (lyhyet ketjut). Hartiat edessä (ajaja leveimmillään) jolloin katettuna päästäisiin helpommin semmoiseen pisaran tyyppiseen muotoiluun ,puolipallo edessä ja terävä peräpää.

Vehjettä ei olisi tarkoitus normi liikenteen vaan jotain rataennätyksiä varten ,joten ei oikeastaan tarvitse edes miettiä liikkeelle lähtöjä tai mäkiä.

-S-

ps.Seuraavaksi joku laittaa kuitenkin linkin missä kuvia tuollaisista pyöristä.

http://www.eivie.com/

Pitkän linjan, monen ennätyksen streamlineri. Saat anteeksi tietämättömyytesi tämän kerran.

lowrides kirjoitti:

Strombringer kirjoitti:

Mietin joskus näitä mahdollisimman matalia vehkeitä ja sama homma tuli mieleen.
Sitten homma karkasi käsistä.
Tästä päädyin erilaisiin periskooppi mahdollisuuksiin. seuraava päätelmä: Kun alkaa leikkimään peileillä ei ole oikeastaan väliä mihin päin silmät on .... joten miten toimisi jos makaisi selällään pää menosuuntaan ja katsoisi vain kaarevasta peilistä joka on rinnan päällä.
Nyt meillä olisi jalat takapyörään päin (lyhyet ketjut). Hartiat edessä (ajaja leveimmillään) jolloin katettuna päästäisiin helpommin semmoiseen pisaran tyyppiseen muotoiluun ,puolipallo edessä ja terävä peräpää.

Vehjettä ei olisi tarkoitus normi liikenteen vaan jotain rataennätyksiä varten ,joten ei oikeastaan tarvitse edes miettiä liikkeelle lähtöjä tai mäkiä.

-S-

ps.Seuraavaksi joku laittaa kuitenkin linkin missä kuvia tuollaisista pyöristä.

http://www.eivie.com/

Pitkän linjan, monen ennätyksen streamlineri. Saat anteeksi tietämättömyytesi tämän kerran.

No just. Keksit mitä vaan niin joku paukapää on rakentanut semmosen jo vuosia sitten.
Voi sentään näyttää taas sukulaisille jotka päätä pudistellen katselivat piirustuksia ,että ei nyt ihan hakoteilla olla oltu.

ps. Eihän tossa ollut polkimia (ja vaihteita) takavanteen sisällä.

Strombringer kirjoitti:

lowrides kirjoitti:

Strombringer kirjoitti:

ps.Seuraavaksi joku laittaa kuitenkin linkin missä kuvia tuollaisista pyöristä.

http://www.eivie.com/

Pitkän linjan, monen ennätyksen streamlineri. Saat anteeksi tietämättömyytesi tämän kerran.

No just. Keksit mitä vaan niin joku paukapää on rakentanut semmosen jo vuosia sitten.

Tästä on ollut jopa lowride foorumillakin juttua: http://lowride.info/phpBB3/viewtopic.php?f=2&t=603

Jukka