Älä nyt vielä luovuta. Tee vielä kokeita, jotta saamme riittävän vakuuttavaa näyttöä takaohjauksen ominaisuuksista. Voisit esimerkiksi kääntää tuon takahaarukan toisin päin. Tuossa keltaisessa takaohjauspyörässä on nimittäin jättö toisin päin kuin sinulla. Suora haarukka yhdistettynä sisäänpäin vinoon takaohjausakseliin tuottaa negatiivisen jätön, joka takapyörässä tuottaa stabiilimman ajokin kuin tuo sinun runsaasti positiivinen jättö. Keltaisessa pyörässä on pieni, ehkä 10-20mm, negatiivinen jättö. Isoa negatiivista jättöä voit kokeilla asentamalla tuohon taivuttamaasi haarukkaan niin pienen pyörän, että se mahtuu pyörimään osumatta runkoon tai asentamalla emäputkeen suoremman haarukan, jota kannattaa kokeilla molempiin suuntiin asennettuna. Stabiilisuus lisääntyy, kun painopistetta siirretään mahdollisimman eteen, jolloin ohjaava perä on mahdollisimman kevyt, eikä näin ollen reagoi keskipakovoimaan niin paljon. Renkaan pitokin tietysti huononee, mutta ei sitä kevyen perän siirtämiseen paljon tarvitakaan. Nyt se luistaa, koska kaartosäteen loiventaminen edellyttää takapyörältä kaartosäteen jyrkentämistä = ohjaamista sisäkurvin suuntaan. Tämä operaatio lisää perän nopeutta ja keskipakovoimaa yhtäikaa, kun takapyörän ajamaa kaarretta kiristetään. Jos pito on lähelläkään luistoa, tässä kohtaa se varmasti menetetään.
Se, että muutettuasi takapyörän jätön positiiviseksi (akseli liikkuu renkaan edellä) ajo helpottui, johtui siitä, että ohjausvoiman suunta vaihtuu kaarteeseen mentäessä puolelta toiselle niin pienellä ohjauskulmalla, että itse kaarteessa kuski voi melko tasaisesti vastustaa keskipakovoiman ohjaavaa voimaa. Negatiivisen jätön ominaisuuksiin kuuluu pienemmät ohjausvoimat, mutta ohjausvoiman suunta vaihtuu kaarteeseen mennessä enemmän, mikä on lihasvoimalla tehtävän pidättelyn kannalta hankalaa. Itsepidättävä ruuvi-tyyppnen ohjausmekanismi helpottaisi tätä suunnanvaihdon aiheuttamaa heilahdusta merkittävästi.
Tyly totuus kuitenkin on, että takaohjauksellista ajoneuvoa ei saa täysin stabiiliksi ja sillä tulee aina olemaan tietty kriittinen nopeus-kääntökulma yhdistelmä, jonkä ylityttyä hallinta on menetetty. Se, onko tuo kriittinen nopeus-kääntökulma-pari riittävän suuri käyttöajokiksi on vielä epäselvää.
Jos käyttökelpoista jättöä ei lopultakaan takapyörän ohjaukselle löydy, voit aina siirtää ohjaavan pyörän kulkusuunnan puolelle, jolloin stabiilisuusongelmat katoavat kuin taikaiskusta. Tietysti voit myös laittaa pyörään ohjaavat pyörät sekä eteen, että jättää nykyisen pyörän taakse, mikä mahdollistaa painopisteen siirtämisen täysin keskelle vetävän pyörän viereen. Ohjaavat pyörät voivat olla hyvin kevyet, koska ne eivät kanna kuormaa, vaan ainoastaan joustosta riippuvan ohjausvoiman. Tällainen saattaisi olla toimiva rakenne kinneriin.
Jori
PS. Joutilaan selityksessä menivät jättöjen vaikutukset ristiin. Nuo pätevät etupyörässä, mutta takapyörässä homma menee toisin päin.