Nojapyöräfoorumi

Onkohan täällä kukaan tehnyt itse vaneerista liimaamalla nojakin penkkiä?
Jos haen puutavaraliikkeestä 4mm koivuvaneria(ohuinta mitä normaali liikkeestä saa), leikkaan siitä kolme n.30x100cm suikaletta, laitan ne pinkkaan, liimaa väliin ja puristan pinkan ruuvipuristimilla pythonin runkoa vasten:

Niin missä menee pieleen? Aika raskashan tuosta tulee, laskeskelin että "raakapenkki" painaisi n.2kg, josta osa tietenkin lähtee kun penkkiä muotoilee.

Jukka

No eikös tuohon riittäisi yksi 4mm vaneri sopivasti poraruuveilla ruuvaten runkoon kiinni? Menee meinaan yllättävän jäykäksi ohutkin vaneri kun mutkalle taivutetaan. Niin eikös jorillakin ole pakoputki pyörässä vain yksi 4mm vaneri?

Mulla pythonissa on kaksi 4mm vaneria päällekkäin. Yksikin olisi riittänyt, mutta olisi tullut aika härskin näköinen.

No joka tapauksessa vaneripenkki mukavampi kuin hurricanessa oleva alumiinipenkki. Taitaa tuo vanerinen joustaa juuri sopivasti.

eemeli kirjoitti:

No eikös tuohon riittäisi yksi 4mm vaneri sopivasti poraruuveilla ruuvaten runkoon kiinni?

Hmm, ilmaisin itseni epäselvästi. Tarkoitus ei ole tehdä tuohon pythoniin penkkiä vaan käyttää hyväksi havaittua rungon muotoa muottina. Eli penkin tulisi kestää ilman vahvikkeita yksinään.

Jukka

Jahas sitten voipi mennä hankalaksi. Täytyis olla kai olla muotti erillainen. Muotin tekeminen on kyllä aika työlästä. No viisaammat voipi tuohon vastata paremmin. Ei ammattikoulun puuseppä linjan käyneenä pysty parempaan.

Voisiko olla vaihtoehto:

Muotoile ensin alle 9mm vanerista suikaleet. Sitten ruuvaat niihin kiinni ensimmäisen 4mm vanerin ja toinen kerros kontakti liimalla edellisen päälle.

Mulla toiminut tuo systeemi ihan hyvin. Muutaman penkin tehnyt ja hyvin on kestänyt. Painokin muistaakseni jää alle kahden kilon

Kyllä "vaneripenkin" teko onnistuu vallan mainiosti,mutta 2-vaneria (esim:4mm)on kyllä liian vähän,ei lujuuden vaan sen takia että siihen tulee vain 1-liimasauma joka pitää haluttua muotoa kasassa.Ja toiseksi tuollainen 2-vanerinen liimaus oikenee jonkin verran kun se otetaan puristusmuotista pois,eli se ei olekkaan enään sen muotoinen kun pitäisi !Mutta jos käyttää esim: 1mm viilua ja sitä vaikka 5-syyt pitkittäin ja väliin 3-syyt ristikkäin=yht. 8mm tulee kyllä luja rakenne ja haluttu muotokin säilyy hyvin. Itse kokeilisin kuusiviilua ,sillä painokin olisi lähempänä kiloa.... niin ja liimaksi uretaani liima ,se nimittäin kestää kaikenlaiset säänvaihtelut .Viiluja voi tietenkin laittaa niin paljon kun haluaa,että saa niin tukevan penkin kun haluaa...
Tietenkin tuollaisen penkin liimaukseen tarvitaan kaksipuoleinen muotti,jonka tekemiseen tarvitaan puuta ,vannesaha (tai kuviosaha)sirkkeli,pylväspora ja alajyrsin ja kasa käsipuristimia.Elikkä ei olekkaan aivan pikku homma,mutta onnistuu varmasti vaikka jossain puutyöpiirissä,jossa on kyseiset koneet käytössä.

Menee kyllä liian monimutkaiseksi jos ei normaali puutavaraliikkeen valikoimista löydy sopivaa värkkiä. Eräs puutyötaitoinen tuttuni oli myös sitä mieltä että kaksi yhteen liimattua levyä päällekkäin ei toimi, mutta kolmella pitäisi onnistua. Oon joskus netistä löytänyt jopa kuvasarjallisen ohjeen, mutten enään Zox näyttää käyttävän joissakin pyörissä vaneripenkkiä:

Minusta hienomman näköinen noin pelkistettynä, kuin puisilla tai teräksisillä tukirangoilla toteutettuna. Reiät antaa myös vaikutelman keveydestä.
Joku koettanut kaupallistaakkin ideaa: http://www.geocities.com/atombikes/seat.html

Tässä kuvassa näyttäisi siltä että on kolmesta levystä liimaamalla tehty:

Jukka

SH10-ketjussa oli kuva penkkijigistä.

Noinpäin tehtynä on se hyvä puoli, että voi hiukan mallata muotoa, vaikkei passiivista istuntaa voi lähestulkoonkaan verrata ajotilanteeseen.

Kokemusteni mukaan taivutukset on kuitenkin helpompi tehdä, jos jigi on toisin päin. Istuinosan jyrkkä ja hartiapään vähän loivempi taivutus on mielestäni helpompi vetää ruuvipuristimilla tiukasti jigin ulkokurviin. Ristiselän loiva kaari taas onnistuu sisäkurvissakin. Ulkokurveihin puristettu vaneri jännittää itsensä luonnostaan. Sisäkurveja on vaikeampi hallita, kun vaneri pyrkii oikomaan itsensä niistä irti. Joskus olen käyttänyt puristinten ja vanerin välissä kumimaton paloja tasoittamaan painetta. Ruuvipuristimien alle kannattaa muutenkin laittaa istuimen levyiset poikkilaudat puristuksen tasaamiseksi.

Mainittu useampien kerrosten tarve on totta. Tuollaisetkin mutkat vaativa vanerilta melkoista venymistä (sisäkurvi lyhyempi kuin ulkokurvi). Tuota vaneri pyrkii sinnikkäästi kuromaan takaisin. Mutta jos venymä (kaartosäde) on jaettu useammalla vanerille, niin vanerikohtainen jännitys vähenee ja muodon pysyvyys paranee.

Kyllä tuollainen toispuoleinen jigimuotti toimii jos liimataan vanereita päällekkäin (ovat riittävän jäykkiä). Mutta jos laminoidaan ohuista materiaaleista esim: viiluista tarvitaan aina kaksipuoleinen puristusjigi hyvän lopputuloksen saamiseksi !

Jep.
To jigi on Brian Fitzpatrikin.

Valmis penkki on tommoinen:

Tässä osoitteessa kaikki kuvat aiheesta: http://www.flickr.com/photos/15595077@N ... 575245378/

Komposiittia?

Lasikuitukangas kahden ohuen vanerin väliin puristettuna. Edullinen ja kestävä ja varmaan kevytkin. Nappaako epoksi sitten hyvin vaneriin?

lowrides kirjoitti:

Komposiittia?

Lasikuitukangas kahden ohuen vanerin väliin puristettuna. Edullinen ja kestävä ja varmaan kevytkin. Nappaako epoksi sitten hyvin vaneriin?

Voisiko vaneri olla tässä tapauksessa pelkkä viilu?

Epoksi ottaa yleensä hyvin puuhun, kunhan puu on puhdas ja rasvaton. Toiset puulajit ovat itsessään niin rasvaisia, että vaativat vähintään esikäsittelyn. Asetoni??? Vanerinkin pitää olla puhdas, eikä sellainen liukaspintainen.

Jos lasikuitu laitetaan kahden vanerin väliin, niin eikö se ole tavallaan väärässä paikassa; lujitteena keskellä ja pehmeämmät materiaalit ulkolaidoilla? Yleisestihän epoksi-lasikuitu-puu -rakenteet ovat niin, että puu on "täytteenä" keskellä ja lasikuidut ottavat vastuun lujuudesta laidoilla.

Jos leikkaa kahdesta 15 mm vanerilevystä rungon ja liimaa siihen yhden 3 mm ohutviiluvanerin, se taipuu kostuttamatta paikalleen, jos sen katkaisee tai tekee kulman istuimen ja selkänojan liitoskohtaan. Kaarevaan muotoon liimattuna on 3 mm vaneri jo riittävän jäykkä. Jos 3 mm vanerin hankinta tuottaa vaikeuksia, tietenkin voi käyttää 4 mm vaneria, joka kannattaa ensin märkänä taivuttaa runkoa vasten muotoonsa.

Wolissa on tällainen istuin.

Katkaisu tekee istuimen paremmin istuttavaksi ja helpottaa työtä. Wolissa kiinnityssysteemistä johtuen on istuimen runko alapäästään korkea.

Sakari

Nyt on vaneri hankittu ja 30cm suikaleiksi sahattu. Sain kympillä tommosen 120x150 jämäpalan 4mm havuvaneria. Koko 120x240(noin) levyn hinta reilu 20e ja koivuvaneerilla 30e.
Yhden 120x30 palasen paino tasan 750g, eli metrin pituisen, kolmesta suikaleesta liimatun penkin paino ilman liimoja luokka 1800g.

Jukka

edit. sain tavastilta parin kaupallisen penkin mitat. CCK:n äärimitoilla 94x25 tulisi puuosien painoksi alle 1500g, eli tuplat hiilikuitu penkkiin ja muutama sata grammaa lasikuituiseen eroa.

Eka prototyyppi liimauksessa. Ei tosiaan ole yks putkinen muotti hyvä. Liima tursuaa riittävän puristumisen merkiksi tiukassa alakaaressa kun yläpuolelta palikalla ja ruuvipuristimella kiristi. Loivemmissa ja suorissa kohdin sen sijaan olisi vaatinut koko leveän muotin. No, huomenna kuulee tuliko tuosta mitään...

Jukka