Projekti Python 2 on jämähtänyt vaiheeseen, mutta yksi sen harhapoluista tuotti putkirunkoisen, remmi-ja kumiköysijoustetun penkin. Remmitys apinoi Sakarin esittämää ideaa, mutta toteutus poikkeaa - eikä suinkaan edukseen. Tarkoitus oli kuitenkin hyödyntää täysimääräisesti ikivanhan lepolassen putkistoa, eikä siihen sopinut pultata kätevää vanerilistaa.
Kuvista ilmenee penkin rakenne ja kiinnitys. Kun kumiköysi oli pujotettu runkoputkia 'kiertäviin' nauhalenkkeihin, piti kumiköyden lenkitys tasata putkenpätkillä. Käytetty lenkkikiinnitys puree niin tiukasti, että ellei tuota alkuvarausta suoriteta, niin kumiköysi ei enää asetu kunnolla. Kun nauhat on pujotettu, kireyksiä voi alkaa hiljalleen asettelemaan - eikä ole ihan helppoa sittenkään. Työn voi tosin tehdä pienemmissä pätkissäkin. Pitää vaan hirttää kumiköysi 3-4 lenkksun välein ja kiristää remmit siltä osin. Kun kiristys on suoritettu, lukitaan saavutus järeillä 'pyykkipojilla' ja viritellään seuraava 3-4 väliä. Kyllä se ajalla ja kärsivällisyydellä onnistuu.
Remmit olivat halpahallien 'kuormaliinoja'. Tummempien mukana tuli myös solkia, jollaisella keltaisten remmien päät on kiristyksen jälkeen lukittu yhteen.
Vaikka penkki kuului Python 2 projektiin, se oli siihen susi jo ennen syntymäänsä. Mutta koska se oli jo melkein kasassa, päätin kokeilla sitä vanhempaan pythoniini. Heti ilmeni kaksi ongelmaa.
Penkin etureuna oli niin alhaalla, että ohjausakseli otti siihen kiinni: penkki jäi 7cm liian taakse. Pitää pistää penkistä putki poikki ja hitsata korotusmutka.
Lisäksi penkin alla oleva kiinnityskaari on ilmeisesti turhan matala. 6cm vara ei riitä, vaan persusta lepää kevyesti kiinnikkeellä. Asia voisi korjaantua remmien kiristykselläkin, mutta mieluummin taidan siihenkin hitsata korotusta. Muuten penkki tuntui mitoituksiltaan suhteellisen onnistuneelta.
Istuessa sivuputkien ja ahterin väliin jää molemmin puolin pari senttiä. Sen voisi ehkä vielä puolittaakin?
Yläosa on kapeampi ja sieltä löytyy tukevaa otetta hartiaseudulle. Tuota hiukan jännitin, mutta hyvin sekin tuntui istuvan. jonkun tyynyn voisi tehdä. Ajoasento on nyt sellainen, ettei niskatukea tunnu kaipaavan.
Testiajo:
Penkki oli siis liian takana. Yletyin juuri ja juuri polkemaan 'normaaleissa' käännöksissä. Minkäänlaisiin ketteryystesteihin ei rohkeus lyhyen ajorupeaman aikana riittänyt.
Mietin mistä johtui. Penkki oli hiukan enemmän selällään, kuin tuttu entinen. Istuin muutaman sentin alempana kuin ennen. Nuo varmasti vaikuttivat, mutta myös etäämpänä olevien poljinten suhteelliset 'radat' olivat muuttuneet. Pythonia ei poljeta kuten jäykkärunkoista pyörää voi polkea, vaan siinä kaiken on oltava tasapainossa. Muuten python ottaa poljennan ohjausliikkeeksi ja alkaa vaappua. Pienellä harjoituksella olisi taito ilmeisesti kohentunut. Tulipahan samalla todettua, ettei 24" suurempaa etupyärää kannata itselleen rakentaa, ei ainakaan, ellei samalla lyhennä kampia.
Onneakin oli mukana. Vanhan kiinteän penkin kiinnitys oli niin päreinä, että ei aikaakaan, kun se olisi jossain tiukassa paikassa revennyt lopullisesti irti - ja kenties lehti olisi saanut uutisoitavaa.
Nyt viisastuneena: olihan se putki hiukan hepponen. Normaalissa pappa-ajossa se olisi kenties kestänytkin, mutta olen harjoitellut pyörälläni juuri niitä pahoja paikkoja: jyrkkiä väistöjä, tiukkoja kahdeksikkoja, jne. Ainakin minun ajotekniikallani ne tuottavat penkkiin väkeviä vääntöjä. Varsinkin, jos väistön jälkeen tulee nopea oikaisu. Siinä penkki ja kiinnitykset valittavat.
Python 2:n pitää nyt joka tapauksessa väsätä uusi penkki.