Pieni päivitys:
Takana jotain 150-200km. Kokemus alkaa karttua.
Mäkien ylösmeno on edelleen vaikeata. Mutta tällä elopainolla se on pystypyörälläkin. Tällä hetkellä en tarvitse valituilla reiteillä ainakaan enää taluttaa ollenkaan. Puuskutus mäen päällä on kuitenkin ehkä pystypyörää kovempaa. Lukkopolkimien, ja erityisesti alasvedon osuus on tärkeä tuossa pyörittämisessä. Ohjaus alkaa sujua, ja vaikka nojakki ei ole ihan niin tarkka kuin mitä pystypyörä, niin kyllä yleensä saa pyörän paikkaan mihin haluaa, ja pyörä pysyy alle 2x oman leveytensä. Eikä se tarkka ohjaaminen enää stressaa, mitä nyt päätä ehkä on nostettava että tasapainottelu on tarkkaa vaikka vastaantulijoiden kanssa.
Joitain harvoja tapauksia on ollut jossa sorakohdassa tiukasti ohjattaessa, eli siis liian kovassa vauhdissa pieni etupyörä alkaa hieman sortaa, ja se pelottaa kovasti. Erityisesti kun useimmiten sellainen tapahtuu kun on joku kohtaaminen, ja kaatuminen tai päälle sortuminen on vaarana. Muuten pyörä kulkee kaupungi-sorateilla (pyörätiet yms) erittäni hyvin, mutta joskus syvemmässä sorassa pelottaa. Onnettomuuksia ei kuitenkaan ole tapahtunut, eikä kaatumisia. Ei edes kovin vakavia läheltä-piti-tilanteita.
Huono kokemus on Nazcan SRAM DualDrive 3x8-paketista. Se on nimittäin Allevio-takavaihtajalla. 70€ säästäminen paketin valinnassa kostautuu nyt. Takavaihtaja ruksuttaa ensimmäisen sadan kilometrin jälkeen aika pahasti. Voi toki olla joku löystynyt säätö, tai naapurin lapset ovat varastossa kolhineet kivaa uutta lelupyörää. Mutta joka tapauksessa takavaihtaja ruksuttaa tosi pahasti, joskus jopa peräti kolmen vaihteen sisällä vaikka olen viimeisen vaihdon tehnyt aikoja sitten! Tämä on rasittavaa, ja jopa ajamista haittavaa kun vaihtoa tulee yllättäen ja peräkkäin. Kiukutti kyllä jo valitsemisvaiheessa DD 3x8 ja 3x9 pakettien välillä kun moni kalliimman paketin etu olisi mennyt hukkaan USS ohjauksen (ja valinnaisten BB5 jarrujen) vuoksi. Mutta nyt jälkiperspektiivissä Deore-vaihteet olisivat olleet kai sen arvoiset. Pystypyörässä on Deore XTR vaihteet, ja ne eivät ole IKINÄ noin kuuden vuoden aikana (4-5000km?) reistailleet niinkuin tämä Nazca Explorer nyt valittaa ihan arkiajossa, vain vähän yli 100km ajon jälkeen.
Tätä toki voi hieman ohjata vaihdevivun tarkemmalla käytöllä, ja valitsemalla hieman vaihdealuieita. Mutta rasittavaa se silti on. Olisin harkinnut ehkä jopa I-Motion vaihdetta jos olisin tämän tiennyt. Nyt voi hyvin olla edessä takavaihtajan vaihto Deoreihin (joko pystypyörästä tai uusilla osilla) jos en saa säädettyä tuota ruksumista pois.
SRAM DualDrive Napavaihtaja on edelleen toiminut aika hyvin, mutta nyt on jo jonkin verran tullut pahoja vaihtamatta jättämisiä, ja pitää päästää teho aika paljonkin pois että vaihto onnistuisi. Tai siis tämä tapahtuu vain joskus, mutta tapahtuu... Yhden kerran aika pahassa ylämäessä kun tulin tunnelista ulos ja lähdin kiipeämään tiukkaa nousua heti tunnelista alkavalle spiraalille, meinasi jo henki loppua, ja vasta mäen päällä tehon vähetessä paljon vaihto onnistui. Muuten olen DualDriveen todella tyytyväinen, ja etuvaihtajan puuttuminen on todella hyvä asia yleisajossa ja kaupungissa.
BB5 levyjarrut toimivat kuin unelma, niistä ei ole mitään pahaa sanomista, ja pyörä pysähtyy kyllä jos haluan. Jos oikein kaivamalla kaivaa, niin jarruvivut voisivat olla ehkä hitusen pidemmät, koska vaihtovivulla käden pitäminen on aika kaukana jarruvivusta. Mutta tämä on todella pieni juttu, eikä mitään ongelmaa ole ollut. Ja minä olen hieman pienikätinen. Mutta levyjarrut ovat hyvä idea, ja toimivat todella hyvin ihan kaapeliversioina, ja ovat todella tehokkaat. Kiva ajaa.
Pyörä on muuten ollut tosi nasta. Ja vaikka en ole varsinaista nopeusmittaria pitänyt, ja osa ajosta on hankalaa kaupungin lävitse menoa, niin olen selkeästi kokenut että pyörä on nopeampi kuin pystypyörä vastaavassa tilantessa. Ja upeinta on ehdottomasti koko ajan ollut se että vastatuuli ei ole kertaakaan haitannut - tämä oli ehdottomasti pääsyitä pystypyörästä pois vaihtamiseen. Ja se toinen pääsyy oli ja pätee on se että pystyn painavasta elopainosta (90kg) huolimatta tekemään helposti 20-50km lenkkejä, eikä pystypyörän sattumisia ja perseen kalvamisia ole. ==> Pyörä tekee juuri sen mitä siltä halusin! Ja kuten joku varoittelikin, niin kilometrejä tulee ihan yllättäen enemmän kuin pystypyörällä!
Niskatukea edelleen kaipaan, kovasti! Mutta se ei ole ihan niin vakavaa kuin alkuun sanoin. Mutta joka kerta kun pään saa laskettua alas (niin ettei tietä oikein enää näe) niin lepofiilis on kovin helpottava. En tarvitsisi kuin 3-4cm enemmän tuota pään tukea, mutta se olisi tärkeä saada. Eli joku läpiporaus+lankku (mitä ainetta?) +pehmusteet siihen on tulossa. Kaupalliset niskatuet ovat ihan liian kalliita että viitsisin moisiin lähteä. Ihme ettei tuollainen ole vakiovarusteena, kuten vastaavan tasoinen mukavuus on esim pystypyörässä (vaikka pyörittämällä säädettävä etutanko...).
Tarakka on vähän pieni, kun pidän aina mukana reppua, ja siellä hitusen painavia korjausesineita - ja usein paljon muuta lastia! Taidan ehdottomasti virittää pyörään samanlaisen hirvirityksen kuin pystypyörässä: joku kori tarakkaan kiinteästi kiinni niin että sinne saa heittää tavaraa ilman kiinni sitomista.
Alaohjaustanko edelleen pyörii hieman... Vaikka olen sen jo kahdesti kiristänyt niin että hirvittää. Kun kiinnityspultit alkavat natista kiristyksen alla, niin alkaa heikompihermoista hieman värisyttää. Täytyy harkita sinne vaikka jotain lock-titeä kiinnikkeeksi.
Etuputken pituutta en ole juuri säätänyt, mutta nyt kun aloittelu alkaa jo mennä ohi, niin ihan muutamalla sentillä sen saisi pidentää, että löytyisi enemmän tehoja polkea. Tosin jalkojen lepuuttaminen rullatessa on sitten vaikeampaa kun pidemmällä oleva jalka on sitten niin pidemmällä. Mutta tämä on sitä ollin oppikoulua...