On pitänyt tästä jo jonkun aikaa sitten kirjoittaa, kun talvi yllätti kinnerikuskin kolme viikkoa sitten. Aamulla aikaisin lähdin töihin ajamaan, yöllä oli ollut reilusti pakkasta, mutta samalla tiet olivat kuivat eikä liukasta ollut noin niin kuin yleisellä tasolla missään. Tähän sitten tuudittauduin ja hyvällä fiiliksellä nautin vauhdin hurmasta, kunnes totesin yhtäkkiä reilun 50 km/h vauhdissa takapään lähtevän luisuun oikealle sivulle. Mitään toivoa ei ollut pyörää suoritettua saada, etupyörän tarrasivat asfalttiin ja pyörä kaatui oikealle kyljelleen liukumaan vastaantulijoiden kaistan yli aina ojan pohjalle asti, joka siinä kohdin on kohtalaisen syvä. Ojan pohjalla oli tapahtumahetkellä kovaa lunta, ei onneksi sentään sukellushommiin tarvinnut siellä ruveta. En pysty varmaksi arvioimaan miten pyörä ojanpenkalle mennessään pyörähti, sillä olo oli kuin pesukoneessa, mutta lopulta vauhti pysähtyi vasemmalle kyljelle perä menosuuntaan päin. Todennäköisesti pyörä kiepahti keulan kautta ympäri.
Liikkeen pysähdyttyä hetken ojanpohjalla maatessa tunnustelin että mikä meininki, mutta kun mies tuntui olevan kasassa, niin kömmin pyörästä ulos ja ylös.
Syylliseksi paljastuikin sitten heti iso sulamisvesilätäkkö, josta autot ajaessaan olivat vettä sen ympäristöönkin roiskuttaneet. Kohta oli ihan kengän allakin hyvin liukas, lisäksi tiessä oli kohdalla selvä keskiharjanne ja kaista siis kohtuullisen kalteva, eli ei mikään ihme lopulta että kävi miten kävi.
Onni onnettomuudessa että kohdalle ei sattunut vastaantulijaa, vauhdin ansiosta siinä olisi varmasti käynyt todella pahasti, nyt selvisin ruhjeilla ja mustelmilla oikeassa käsivarressa, olkavarsissa, olkapäissä ja oikeassa pohkeessa. Lisäksi niska oli hieman kipeänä ja jäykkänä muutaman päivän.
Sain ajettua pyörän siitä vielä takaisin kotiin hiljaksiin, eli ajokuntoiseksi se jäi. Toki kuori on halki useasta kohtaa ja oikea kylki pahasti naarmuilla. Lisäksi polkiessa tuntui merkittävässä määrin ylimääräistä joustoa, josta en vielä täysin saanut selkoa että mistä se aiheutui.
Ohessa muutama kuva onnettomuuspaikalta. Yhteenvetona pitää todeta että kun on pakkasta, voi myös olla jäätä. Ei mikään vaikea juttu, toivottavasti sen nyt vihdoin sisäistin. Ja aina hienompaa jos joku tämän luettuaan olisi niin fiksu, ettei ainakaan samaa virhettä toistaisi. Aion kyllä jatkossakin pakkasella ajaa, mutta toivottavasti jatkossa ymmärrän ympäristöä tarkkailla paremmin tällaisen varalta, vaikka yleisesti kuivaa olisikin. Sinänsähän tuo on näin jälkeen päin sanottuna päivän selvä jääpaikka noissa olosuhteissa, mutta silti sen missasin, ei voinut itseensä tyytyväinen tuon jälkeen olla. No kantapään kautta se oppi parhaiten perille toivottavasti menee.