Nojapyöräfoorumi

Polkumies kirjoitti: ↑09 Huhti 2024, 08:42

Eikä yksiköistä muutenkaan tule kovin järkeviä, jos niitä alkaa oikeasti supistelemaan. Sähköpyörä kuluttaa wattitunteja kilometrillä: Wh/km = (J/s)x3600s/km = ((kgm²/s²)/s)x3600s/km = 3,6kgm/s² = 3,6N. Sähköpyörän kulutus on siis newtoneita?

Eikö matematiikka olekaan totta? Onko sekin vain mielikuvia?
Vietiinkö minulta nyt viimeinenkin usko maailmaan?

Eikä ku Newtonhan on järkevä kulutuksen yksikkö, koska N=J/m.

Pyörän kuljettamiseen eteenpäin halutulla nopeudella tarvitaan joku voima, eli newtonit tosiaan kelpaa kulutuksen mittariksi.

Wh/km olettaa jonkun nopeuden, millä pyörä kulkee.

Esim 10Wh/km kulutus, 1km matka. Energiaa menee 10Wh = 36kJ. Energia on voima kertaa vaikutusmatka eli F = 36kJ / 1000m = 36N. Ei silti kuulosta kovin ymmärrettävältä ilmoittaa kulutusta vastusvoimana.

Ei voimana, mutta kulmana voisi olla hyvä tapa, jos halutaan kikkailla. Se huomioisi samalla pyörän päällä olevan kuorman, joka siis vaikuttaa vastusvoimaan, kuten se nopeuskin ilmanvastuksen takia. Siksi yleensä käytetään Jouleja, eli Wattisekunteja tai Wattitunteja kilometrille.

Tuo edellisen viestin 36 N tarkoittaisi kulmana 3%, jos pyörän ja kuskin kokonaispainoksi lasketaan 120 kg. Eli rullaisi kolmen prosentin mäkeä alas polkematta samalla nopeudella kuin tuo vastus oli mitattu.

Polkumies kirjoitti: ↑10 Huhti 2024, 23:33

Esim 10Wh/km kulutus, 1km matka. Energiaa menee 10Wh = 36kJ. Energia on voima kertaa vaikutusmatka eli F = 36kJ / 1000m = 36N. Ei silti kuulosta kovin ymmärrettävältä ilmoittaa kulutusta vastusvoimana.

Mutta juuri tuosta vastusvoimastahan kaikki energiankulutus ja puuskutus johtuu: työ on voima kertaa matka W = F * s.

Irrotan tämän yksikkökeskustelun omaksi ketjukseen tästä ketjusta, koska tämä ei mitenkään liity onnettomuuksiin.

Yksiköitä voi toki muokata supistamalla yksikön tekijöitä pois, mutta aika vaikea on päätyä parempaan havainnollisuuteen.

Polttoaineautojen kulutusta mitataan litraa / sata kilometriä, joka on havainnollinen. Voisi olla myös millilitraa kilometrillä, jolloin numeroarvoon tulisi nolla perään, kuten tapahtuu sähköautojen kWh/100km muutettaessa Wh/km. Tällaiset muutokset ovat järkeviä.

Molemmat yksiköt voidaan supistaa metrillä, jolloin yksiköksi saadaan polttoainemäärissä neliömetriä, tai sähköautoissa Newtonia.

Neliömetri on selvästi epähavainnollinen yksikkö kulutukseksi, mutta sähköautojen kulutukseksi Newton voisi olla jotensakin havainnollinen kuvaamaan kulutuksen aiheuttajaa. Tavallaan keskimääräinen vastusvoima mitatulla matkalla. Se pitää kuitenkin kertoa metrillä, jotta siitä tulee energiaa ja sen kuluttamiseen käytettyä ajosuoritetta -siis kulutusta.

On pitänyt tästä jo jonkun aikaa sitten kirjoittaa, kun talvi yllätti kinnerikuskin kolme viikkoa sitten. Aamulla aikaisin lähdin töihin ajamaan, yöllä oli ollut reilusti pakkasta, mutta samalla tiet olivat kuivat eikä liukasta ollut noin niin kuin yleisellä tasolla missään. Tähän sitten tuudittauduin ja hyvällä fiiliksellä nautin vauhdin hurmasta, kunnes totesin yhtäkkiä reilun 50 km/h vauhdissa takapään lähtevän luisuun oikealle sivulle. Mitään toivoa ei ollut pyörää suoritettua saada, etupyörän tarrasivat asfalttiin ja pyörä kaatui oikealle kyljelleen liukumaan vastaantulijoiden kaistan yli aina ojan pohjalle asti, joka siinä kohdin on kohtalaisen syvä. Ojan pohjalla oli tapahtumahetkellä kovaa lunta, ei onneksi sentään sukellushommiin tarvinnut siellä ruveta. En pysty varmaksi arvioimaan miten pyörä ojanpenkalle mennessään pyörähti, sillä olo oli kuin pesukoneessa, mutta lopulta vauhti pysähtyi vasemmalle kyljelle perä menosuuntaan päin. Todennäköisesti pyörä kiepahti keulan kautta ympäri.

Liikkeen pysähdyttyä hetken ojanpohjalla maatessa tunnustelin että mikä meininki, mutta kun mies tuntui olevan kasassa, niin kömmin pyörästä ulos ja ylös.

Syylliseksi paljastuikin sitten heti iso sulamisvesilätäkkö, josta autot ajaessaan olivat vettä sen ympäristöönkin roiskuttaneet. Kohta oli ihan kengän allakin hyvin liukas, lisäksi tiessä oli kohdalla selvä keskiharjanne ja kaista siis kohtuullisen kalteva, eli ei mikään ihme lopulta että kävi miten kävi.

Onni onnettomuudessa että kohdalle ei sattunut vastaantulijaa, vauhdin ansiosta siinä olisi varmasti käynyt todella pahasti, nyt selvisin ruhjeilla ja mustelmilla oikeassa käsivarressa, olkavarsissa, olkapäissä ja oikeassa pohkeessa. Lisäksi niska oli hieman kipeänä ja jäykkänä muutaman päivän.

Sain ajettua pyörän siitä vielä takaisin kotiin hiljaksiin, eli ajokuntoiseksi se jäi. Toki kuori on halki useasta kohtaa ja oikea kylki pahasti naarmuilla. Lisäksi polkiessa tuntui merkittävässä määrin ylimääräistä joustoa, josta en vielä täysin saanut selkoa että mistä se aiheutui.

Ohessa muutama kuva onnettomuuspaikalta. Yhteenvetona pitää todeta että kun on pakkasta, voi myös olla jäätä. Ei mikään vaikea juttu, toivottavasti sen nyt vihdoin sisäistin. Ja aina hienompaa jos joku tämän luettuaan olisi niin fiksu, ettei ainakaan samaa virhettä toistaisi. Aion kyllä jatkossakin pakkasella ajaa, mutta toivottavasti jatkossa ymmärrän ympäristöä tarkkailla paremmin tällaisen varalta, vaikka yleisesti kuivaa olisikin. Sinänsähän tuo on näin jälkeen päin sanottuna päivän selvä jääpaikka noissa olosuhteissa, mutta silti sen missasin, ei voinut itseensä tyytyväinen tuon jälkeen olla. No kantapään kautta se oppi parhaiten perille toivottavasti menee.

Kyllä nyt oli onnea matkassa ja rutkasti... Varmasti harmittaa kalustovauriot, mutta oma terveys ja henkikulta tärkeämpää.

Kiitos hyvästä ja selkeästä raportista TMS!

Joo, tuo on kolmipyöräsen nuijapään paha ongelma. Itelle käyny kerran sama, tosin en kaatunut. Takapää pyörähtää niin nopeesti, ett todella ei kerkee/pysty mitään tekemään.
Miten sitten ois nelipyörä tuossa tilanteessa käyttäytyny? Luultavasti ei ois käyny mitään.

Nelipyörä on huomattavan paljon vaikeampi kaataa ja toisen puolen renkaiden sattuessa liukkaalle suunta säilyy.

Onneksi ei käynyt pahemmin, hiilikuidun voi korjata. Toi takapyörän pidon menetys on se mikä itseäkin hirvittää ajatuksena ja sen takia mä olen sen verran arkajalka että kinnerikausi alkaa kunnolla vasta kun yöpakkaset on ohi. Paksu hiekka / irtosora yllättäen alamäessä tai takapyörän nopea tyhjeneminen lienee niitä muita potentiaalisia vaaranpaikkoja.

Nelipyöräisissä kinnereissä tuossa tilanteessa taitaa ajopeli vaan pyörähtää, koska yleensä etupyörät ei taida niissä kääntyä tarpeeksi että pystyisi
tekemään tehokkaan vastaohjauksen, näin muistelen lukeneeni.

Kai jonkun quattrevelonkin nurin saa jos oikein huonosti käy, mutta se on paljon vaikeampaa kuin kolmipyörällä. Vaatisi tyyliin kylki edellä liukumista vauhdilla alas korkean rotvallin reunalta tai jotain, ehkä?