Huom hiekkaa renkaissa ja jäi tärkeä parametri kirjaamatta, etuvetoiseni pienin välitys on liian suuri, joten ei ihme, että pidolle syntyy haasteita. Puhtaalla renkaalla kuivalla säällä on paljon helpompaa startata. Jos on järkevän pieni pienin vaihde, suditusvaara pienentyy.
Kevyellä kuskilla painojakauma muuttuu lastaamattoman ja retkikuormatun pyörän välillä enemmän kuin keski- ja suuripainoisilla. Kun etuvetoisissa vetävällä renkaalla on lastaamattomassa pyörässä enemmän painoa takarenkaalla, mistä vetopidon rajallisuus johtuu, usein retkivarustus sijoittuu myös takapainoisesti korostaen kevyellä ajajalla keulan keventymistä ja pidon vähentymistä. Tuplatuho retken aikana tulee ylämäessä lastatun pyörän taluttamisesta ylös. Alaohjattua on hankalampi taluttaa kuin yläohjattua, kuormattua pyörää vaikeampaa kuin tyhjää, koska lyhyen varsinkin on hankalaa ylettyä ohjaustankoon kurkottaessa ohi kassien.
On ihan liian mustavalkoinen kuva yleensä puhua keskinopeudesta ja aerodynamiikan ylivertaisuudesta painoon nähden. Olikohan etunimi Gerry sukunimi Pease vertaili erilaisia pyöriä eri nousujyrkkyyksissä johtopäätöksien kannalta biaksen osoittaen sensuroimalla todellisen jyrkkyiset mäet. Edes entinen suoran linjan ei normikäyttöinen nopeusennätyksen haltija Varna ei pärjännyt Etelä-Suomen mittakaavassa loivissa mäissä edes kumpuilevassa maastossa, jossa sai alamäestä alkuvauhdin avuksi ylämäkeen. Kyseessä on useimpia kinnereitä, joten kaikkia kattamattomia nojapyöriä aerodynaamisempi 30 kilon vehje.
Alkuperäinen kirjoittaja epäili, saako 30 kilon kinneriä liikkeelle, voi saadakin, jos pienin välitys tarjoaa tyyliin 4 km/h nopeuden 80 tai yli kadenssilla. Mutta lyöpä retkikuorma päälle ja jyrkkä pitkä mäki. Voi mennä oman painon taluttamiseksi.
Pointti mitä ajan takaa on se, että alkuperäisen kirjoittajan tapauksessa on muillekin merkityksellinen asia painossa korostunut. Se on keskinopeuden virheellisyys mittarina kaikissa olosuhteissa. Aakealla laakealla painon merkitys vähentyy selvästi, kuten tuulessakin, noissa olosuhteissa aerodynamiikka tuo nopeuden. Kun kysyjä asuu tuulisessa ja mäkisessä maastossa ja haluaa lisäkuormaa retkivarusteista treenaamattomien talvien päälle, ollen kevyt ja omasta mielestään tulkitsen ei huippukunnossa, mitä tapahtuu a taluttaessa, jos edes onnistuu väsyneenä valitulla kuormatulla pyörällä, kun emme tiedä hänellä selvästi olevia terveysrajoitteita (kun talvella liikunnasta onnistuu vain lankutus) b jatkuuko matka ilman apuja c jos ei apua on kuorma purettava, kannettava mäen päälle ja haettava pyörä (pahempi etuvetoisella, jos ei pito riitä) d ketutus ja käytön vaikeus nousee ajamattomuuteen tai pyörän myyntiin asti.
Ottakaa huomioon kysyjän kertomat syyt keveysvaatimukselle, ne ovat todellisia hänen ajamiseensa vaikuttavia. Terve kovakuntoinen 90 kiloinen mies elää ihan eri elämä kuin 50 kiloinen vajaakuntoinen nainen, ette tiedä, mistä puhutte.
Ei Grammarian ole väärässä keveyden halussa, voitte simuloida hänen tilannettaan painavalla pyörällä, miltä 100 kgn pyörä 18 prossan nousuun kuullostaa? Vaikuttaako paino muuhunkin kuin kiihtyvyyteen? Jos ei, lisätkää 50 kg iteroiden tarpeen mukaan. Kyllä totuus ennemmin tai myöhemmin selviää kovempikuntoisellekin, kun vedätte monta päivää monta mäkeä päivässä retkipituuksia. Sitten ehkä havaitsette, että kokonaiskuormitus painottaen maksimikuormitusta on reaalisempi mittari kuin keskinopeus arkiajossa, jos ette valitse vain tasaista reittiä. Se taas ei ole helppoa, ehkä edes mahdollista helsinkiläisille.
Mulla on 170 senttisenä ei heikkopeikkona ja ei kovakuntoisena parempi haju, missä mennään kuin monella täällä, jotka toistuvasti vähättelivät painoa kehityskaareni alussa, kun opettelin polveltaan liian kireillä talvipyöräilyhousuilla, jotka söivät vähiä tehoja. Kun oli silti kylmää ja lihakset toimivat alitehoin kylmänä, joten tehosyöppöjä oli kaksi sekä tehoja oli 80 W huipuissa vähemmän ideaaliolosuhteissa kuin nyt. Käytössä 20 kilon nojakki, jolla Mätäkivenmäki ei noussut aluksi, kun kiemurtelin ilman kontrollia 4 km/h happi loppuu hävettää meiningillä keuhkot poltellen. Se ei motivoi kaikkia jatkamaan. Esimerkiksi E-cruiser täällä kirjoitti, ettei aja hiki päässä sporttauksen vuoksi. Emme tiedä kysyjän ajotapaa.
Keskinopeus on matala, jos mäkiä ei pääse ajamalla ylös ja ensi kerralla ei ehkä lähde matkaan sekä vihaa nojakkia kalliina virheinvestointina. Pahimmillaan lokeroiden epäsopivan perusteella kaikki nojakit huonoiksi pysyen pystärimaailmassa tai pahimmillaan autoillen jatkossa. Ei ole tarkoituksenmukaista.
Ei kevyellä sporttimallilla koeajo murhaa ole, kun vain istuu selkä pystyssä, starttiharjoituksessa se on paras tapa ja se on hallittava ennen kuin voi oikeasti ajaa. Ja hankkia dataa siitä, mistä pitää, mistä ei ja mitä haluaa. Ei ehkä onnistu ensikertalaiselta muu kuin starttitreeni. Penkkiä ei alussa luultavasti tarvitse selän alle, kun on vatsalihasten kunnon rajoissa mahdollista nojata taakse selkä penkistä niin kauas kuin kontrolli säilyy. Kuka aloittelija muka saisi kontrollin aikaan pelkotilojen sijaan selkä penkissä 20 asteen selkänojalla? Selän tukeminen penkkiin on relevanttia vasta kun startti sujuu ja ajaa pidempään.
Tärkeä homma etuvetoisessa on jalan pysyminen polkimella käännöksissä. Niissä etuvetoisissa, joissa jalat ovat samassa paikassa, ja rengas kääntyy polkimien kääntymättä, ei ole niin paljon riskejä kuin MBB etuvetoisissa, joissa sekä jalat, polkimet että rengas kääntyvät yhdessä. Olen selvästi pidempi kuin Grammarian ja en voi yleistää yhden MBB pyörän perusteella, kun säätöjen optimointi on kesken, mutta mulla on cityssä vaarallisia kontrollivajeita mutkissa, kun jalan pituus ei riitä jalan polkimella pysymiseen ulkokaarteen puolella. Siitä tulee jos jonkinmoista ylimääräistä ohjelmaa. Miten käy lyhyemmällä kuskilla? Reiden ottaminen ohjaustankoon on ongelma minulla mutkissa ja se rajaa eturenkaan kääntöä pakottaen tiukoissa mutkissa kallistukseen. Ei hyvä cityssä varsinkin kanttaria ylittäessä. Kun töyssy voi kaataa. Pieni rengas ei kiipeä hyvin kanttarin yli ja HPVelotechnik pyörävalmistaja on sitä mieltä, että kaupunkipyörä 20 tuuman renkailla vaatii iskunvaimentimet. Oma kokemus heidän pyörällään tukee tuota.
Matala pyörä matalalla penkillä ja kahdella 20 tuuman renkaalla ei ole yhtä helposti tuulen riepoteltava ja hidastama kuin korkeat pyörät. Pieni eturengas vähentää vaaraa kengän osumisesta renkaaseen kääntyessä. Pieni rengas ei toimi yhtä hyvin iskunvaimentimena kuin suuri. Rullausvastus on suurempi pienissä renkaissa kuin suurissa.
Jos ajatellaan sopivan pyörän tai edes siedettävän saamista heti alkuun, olisi hyvä minimoida yleisiä riskejä, kuten MBB, korkea penkki, korkea poljin penkkiin verrattuna verenkierron haittaajana, hallintakyvytön pyörä, kuten pienet renkaat ilman jousitusta ja makaava selkänojan asento. Kun taitojen karttuessa hallintakyky paranee, olisi helposti kulkevaa pyörää haluavalle hyvä olla säädettävä selkänoja, jotta pääsee nopeampaan ajoasentoon, mikä lisää vuodessa ajopäiviä, kun rannikkotuulien piiskaamassa kaupungissa ei tarvitse jättää pyörää kotiin myrskyn takia.
Emne tiedä, haluaako Grammarian yhtä nojapyörää kaikkeen ajoon ja ajaako hän cityssä. Vaatimukset pyörän ominaisuuksille vähenevät, jos ei aja cityssä ja voi ajaa lyhyet reissut mutkaisessa vilinässä muulla pyörällä. Sportimpi malli voi hyvinkin olla näppärä retkikäyttöön, jos on citypyörä kauppakassiksi.
Luin Fujinilla Norjan läpi ajaneen matkakuvauksen ja kovakuntoinen ajaja totesi, että enemmistö paikoista olisi mennyt painavallakin nojakilla, mutta olisi ollut ikävää. Oli Fujinillakin kovilla ennen kuin etelästä aloittaen Nordkapiin ylettyi.