Nojapyöräfoorumi

Miten olette tottuneet käyttämään soittokelloa? Miten toivoisitte sitä käytettävän?

Henkilökohtaisesti koiran omistavana toivoisin, että pyöräilijät ilmottaisivat ohituksesta. Reilu 30 kiloinen otus heiluttelee aika tavalla ja voi yrittää poukkoilla kevyn liikenteen väylällä. Pyrin pitämään eläinen vain toisella laidalla, mutta aina on riski, että koira ryntää voimalla vaikka jäniksen perään. Remmissä pidän koiraa aina paitsi koirapuistossa.

Nojakin puikoissa taidan kuulua tuohon vain jos joku on edessä. Etenkin koiran kanssa.

No jos pyörässä on kello ja näen että joku kulkee keskellä tietä niin hyvissä ajoin oon kelloa soitellu.
Koirien ohi pyrin mahdollisimman nopeasti ja äänettömästi. Koira kuulee paremman kuulonsa ansiosta soittokellon paljon kuempaa kuin omistaja ja saa hyvän etumatkan hyökkäykselleen. Jos onnistun täydellä vauhdilla pääsemään ääneti koiran kohdalle, niin luultavasti pääsen vauhtini turvin myös sitä pakoon, vaikka se olisi kytketty pisimpään mahdolliseen kaupasta löytyvään talutusnaruun.

Jukka

Äänimerkin käytöstä on säädetty tieliikennelaissa. Käytän sitä samalla logiikalla, ajan pyörää tai autoa. Eli jos soitan, se jolle soitetaan voi lähteä siitä, että olen sitä mieltä, että se rikkoo sekä lakia että hyviä käytöstapoja.

Ehkä se tuntuu maaseudulla erilaiselta, mutta ne jotka toivovat että ohittajat antaisivat äänimerkin voivat pohtia millaista se olisi kaupungissa. Parhaimmillaan ohittamistapahtumat eivät enää ole selkeästi erotettavissa toisistaan, kun se on sellaista jatkuvaa virtaa.

Maaseudulla nyt ei yleensä ole myöskään mitään tarvetta ohittaa kovin läheltä. Jos jossain maantiellä pitää ohittaa koira tai pieni lapsi, jätän kyllä suosiolla viisi metriä väliä. Kaupungissa taas niiden arvaamattomuuteen pitää varautua minimaalisella kulkunopeudella, koska tilaa ei ole.

Kello ei auta mitään, lapset ja koirat toimivat täysin satunnaisesti käytti kelloa tai ei. Itse asiassa aikuisetkin toimivat täysin satunnaisesti jos käyttää kelloa. Aikuisen ohittaminen onkin turvallisinta täydellisen yllätyksen menetelmällä, eipähän mene paniikissa eteen.

Käytän kelloa vain, jos epäilen ohitettavan mahdollisesti joutuvan tilanteen aikana eteeni. Tällöin soitan ensin kelloa ja odotan, että minut huomataan, ennen kuin ryhdyn ohitukseen. Tälläisiä tilanteita voi tulla vastaan esimerkiksi humalaisten ja joidenkin koiranomistajien kanssa.

Normaali tapani on vain huristella ohi sen kummemmin kelloja soittelematta.

Joo mie käytän kans sillon jos ohi ei muuten pääse (Esim. joku torikokous tai marttakerho keskellä pyörätietä ) tai jos näyttää ett tuo saattaa hypätä eteen.

Soitan, jos joku on edessä tai vaikuttaa siltä, että on kulkija on mahdollisesti siirtymässä eteen (esim. lapsilauma, koira, mummot...) Mulla on kohtuullisen äänekäs kello, joten soitan sitä parikymmentä metriä ennakkoon, jotta kulkijalla on aikaa reagoida. Tarvittaessa uusin soiton. Jos useasta soitosta huolimatta reaktiota ei tapahdu ja kyseessä on täysi-ikäisen oloinen ohitettava jolla ei ole sokean apuvälineitä käsissään, suoritan tapakasvatusta ohittamalla kohteen noin senttimetrin marginaalilla. Tuleepahan ainakin itselle hyvä mieli.

Käytän soittokelloa varoittaakseni ihmisiä, jotka ovat saattaneet itsensä tai lemmikkinsä vaaraan liikenteessä. Yleensä tilanne on sellainen, että ko. ihmisistä ei vain pääse väylää pitkin ohi tai lemmikki hortoilee selvästi ilman mitään kontrollia. Yritän soittaa niin kaukaa, että jokainen tajuaa sen merkiksi eikä miksikään haasteeksi.

Jostain syystä nojapyörä on monille koirille uhka. Olen huomannut saman kuin Jukka, niiden tapana on hyökätä ensin ja ihmetellä vasta sitten kun hampaat osuivatkin metalliin. Nojapyöriä pitäisi olla enemmän, että tottuisivat.

Keväisin varsinkin kaipaa välillä niin tehokasta äänimerkkiä, että saisi kerralla pyörätien auki. Kellon soittaminen ei vain vaikuta napit korvissa kepittävään rullaluistelijaan eikä yhtään sen paremmin koko tien täyttävään nuorisoporukkaan. Pitäisikö hankkia sellainen paineilmatorvi?

Hopea kirjoitti:

Keväisin varsinkin kaipaa välillä niin tehokasta äänimerkkiä, että saisi kerralla pyörätien auki.

Ei se äänen voimakkuus siihen auta. Kun ihminen kuulee takaansa äänen, kurkistaa hän olan yli että mistäkäs se tuli. Samalla kun ihminen katsoo vasemman olkansa yli, lyhenee vasemman jalan askel ja ihminen kaartaa keskelle tietä. Sitte kun hän havaitsee takaa nopeasti lähestyvän pyörän ja hoksaa itse olevansa keskellä tietä, niin ei todellakaan tiedä mihin suuntaan väistää vai jääkö vain suu auki kahtoon. Miksi ihminen katsoo aina vasemman olkansa yli jos kävelee tien oikeaa reunaa ja päin vastoin?

Jukka

jviirret kirjoitti:

Ei se äänen voimakkuus siihen auta. Kun ihminen kuulee takaansa äänen, kurkistaa hän olan yli että mistäkäs se tuli.
Jukka

Tämä on totta, itse olen ottanut tavaksi ilmoittaa itsestäni uhkaavassa tilanteessa mahdollisimman aikaisin jotta kohteelle jää aikaa reagoida.
Sama tuntuu tepsivän poroihin, tarpeeksi kaukaa alkaa soittamaan torvea lyhyinä sarjoina niin nekin jopa ymmärtävät...

jviirret kirjoitti:

Miksi ihminen katsoo aina vasemman olkansa yli jos kävelee tien oikeaa reunaa ja päin vastoin?

Jukka

No kun se tie on siellä "lähempänä"...
Päätä ei tarvitse kääntää aivan niin paljoa jotta sivusilmällä näkee jo jotain

Tuo askeleen lyhenemis on aika hassu inhimilinen "oire".
Vähän vastaavan ajatus konfliktin huomaa muksuillakin pyöräillessäkin kun katsovat sivulle niin sinne se pyöräkin lähtee.

Kyllähän sitä kelloa tulee käytettyä, onneksi Gauchoon tuli hyvä kello: helppo soittaa hanskat kädessä ja äänekäs. Tänäänkin soitin kahdesti: kerran kun pyörätie oli tukossa junalta tulevia ihmisiä ja toisen kerran koiran ulkoiluttajaa varoioitin. Pyrin soitamaan aina jos tielläliikkuja saattaa aiheittaa vaaratilanteen.

Soitan kelloa aina kaukaa ja jos se ei vaikuta niin toistan soitan. Viimeisenä keinona vedän likellä jarrut kiinni (uuden karjeista levyjarruista kuuluu makea rääkäisy). Kansanvälistä paheksumisen käsimerkkiä näytän vain autoilijoille mutta jos joku muu tienkäyttäjä antaa (automaagisesti ja pyytämättä) tietä niin olen yrittänyt nostaa kättää kiitoksen merkiksi. Näitä muita avuliaita tienkäyttäkiä tapaa myös yllättävän paljon.

Mutta täytyy muistaa että kellon soittaminen ei anna automaagista etuajo oikeutta itselle. Esimerkiksi tänään jätin soittamatta kelloa kun pappa talutti pyörää ylämäkeen, kauniisti reunassa. Mutta pyörätie oli sen verran kapea että ohi ei mahtunut siinä kohtaa. Taluttamalla menin sitten ohi ja tuli samalla vaihdettua muutama sananen.

-Tatu

Rämisevällä pyörällä ajaminen voittaa soittokellon. Tietä saa hyvissä ajoin kuin itsestään. Lisäksi räminä herättää ihmisissä sympatioita, kellon soittaminen taas negaatioita, joskus jopa aggressioita.

Viime aikojen kauniit kelit ovat tuoneet paljon hitaampia liikkujia lumen kaventamille pyöräteille. Niinpä olen ajatellut tuotteistaa räminän ja rakentaa rämistimen. Laitan jokun peltilaatikon tarakalle ja laatikkoon esim. muttereita. Mutteriden läpi voisi kulkea vaijeri, jonka saa kiristettyä ohjaustangosta esim. vaihdevivulla. Räminän voi siis kytkeä OFF-asentoon vapaammilla osuuksilla.

Paavo kirjoitti:

Rämisevällä pyörällä ajaminen voittaa soittokellon. Tietä saa hyvissä ajoin kuin itsestään. Lisäksi räminä herättää ihmisissä sympatioita, kellon soittaminen taas negaatioita, joskus jopa aggressioita.

Viime aikojen kauniit kelit ovat tuoneet paljon hitaampia liikkujia lumen kaventamille pyöräteille. Niinpä olen ajatellut tuotteistaa räminän ja rakentaa rämistimen. Laitan jokun peltilaatikon tarakalle ja laatikkoon esim. muttereita. Mutteriden läpi voisi kulkea vaijeri, jonka saa kiristettyä ohjaustangosta esim. vaihdevivulla. Räminän voi siis kytkeä OFF-asentoon vapaammilla osuuksilla.

Hieno idea!

Pieni laatikko voisi olla myös ohjaustangossa. Tai sitten pinnojen rämistin, joita poikasena laitettiin moottoriksi tuohenpalasta pyykkipojan avulla. Sellaisen voisi ohjaustangossa olevan vivun kautta panna päälle ja pois.

Sakari

Paavo kirjoitti:

Räminän voi siis kytkeä OFF-asentoon vapaammilla osuuksilla.

Ei hitto että repesin...

tollanen pitäs melkein tehdä..

irakas kirjoitti:

Paavo kirjoitti:

Rämisevällä pyörällä ajaminen voittaa soittokellon. Tietä saa hyvissä ajoin kuin itsestään. Lisäksi räminä herättää ihmisissä sympatioita, kellon soittaminen taas negaatioita, joskus jopa aggressioita.

Viime aikojen kauniit kelit ovat tuoneet paljon hitaampia liikkujia lumen kaventamille pyöräteille. Niinpä olen ajatellut tuotteistaa räminän ja rakentaa rämistimen. Laitan jokun peltilaatikon tarakalle ja laatikkoon esim. muttereita. Mutteriden läpi voisi kulkea vaijeri, jonka saa kiristettyä ohjaustangosta esim. vaihdevivulla. Räminän voi siis kytkeä OFF-asentoon vapaammilla osuuksilla.

Joo tosi hyvä idea !

Hieno idea!

Pieni laatikko voisi olla myös ohjaustangossa. Tai sitten pinnojen rämistin, joita poikasena laitettiin moottoriksi tuohenpalasta pyykkipojan avulla. Sellaisen voisi ohjaustangossa olevan vivun kautta panna päälle ja pois.

Sakari

Meillä päin sitä sanottiin räpättimeksi ja se oli pahvilappu pyykkärillä kiinni ( kartonki paikkakunnalla kun asutaan )

Paavo kirjoitti:

Niinpä olen ajatellut tuotteistaa räminän ja rakentaa rämistimen. Laitan jokun peltilaatikon tarakalle ja laatikkoon esim. muttereita. Mutteriden läpi voisi kulkea vaijeri, jonka saa kiristettyä ohjaustangosta esim. vaihdevivulla. Räminän voi siis kytkeä OFF-asentoon vapaammilla osuuksilla.

Tämä on loistava idea, joka pitää toteuttaa tavalla tai toisella. Jatkuva räminä sopii loistavasti kauniina päivänä juurikin ruuhkaisille kevyen liikenteen reiteille, jossa tietä ei tahdo saada millään.