Nojapyöräfoorumi

JudeT kirjoitti: ↑04 Huhti 2025, 21:58

Jotenkin alkaa tuleman tunne että nojapyöräilijät ovat keskivertoa onnellisempia ihmisiä. Voisi jopa väittää että harrastus korjaa iskiaksenkin

Ainakin johonkin elämän osa-alueeseen keskivertoa erilaisia.

JudeT kirjoitti: ↑03 Huhti 2025, 16:13

Ps. Jos konkareita kiinnostaa aihe niin olisi toki hienoa kuulla, mutta myös kanssa-aloittelijoiden motiivit kiinnostavat.

Oletko jo kuunnellut podcastimme? Jos et, niin käy ihmeessä.
https://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.p ... it=Podcast

janx kirjoitti: ↑04 Huhti 2025, 16:55

Maailmassa valtavirrasta poikkeaminen on joillekin niin suuri häpeä, että eivät pahempaa tiedä. Naurunalaiseksi joutuminen (positiivisesti ja negatiivisesti) - sitä nojapyöräily on. Joka lenkillä. On minullekin ihan kavereita sanonut, että vieläkö ajan semmoisella typerän näköisellä pyörällä. Heikompi olisi varmaan lopettanut.

Haluamatta lietsoa mitään vastakkainasettelua; ehkä tuollaisten tallukoiden kanssa voisi yrittää logiikan keinoja? Esim. kumpi näistä välineistä/lajeista näyttää ihmiselle tehdyltä:

https://www.renehersecycles.com/wp-cont ... 00x456.jpg

Vaiko:

https://www.icetrikes.co/templates/yoot ... bb202.webp

Toisella on monet nivelet hankalassa asennossa, nyytit kurkussa ja eturauhas-/erektiovaivat tuloillaan tai jo päällä. Toisella taas näyttäisi olevan huomattavasti lokoisammat olot ja loogisesti ajateltuna luonnollisempi ajoasento. Itse asiassa jos pyöräily olisi keksitty 2000 -luvulla, väitän että laitteet eivät olisi suunniteltu ikään kuin epämukavuuden ja ilmanvastuksen maksimointiin.

Täydennän tuohon omaan tarinaani selityksen sille semitandemille. Se siis ei ollut pelkkä päähänpisto ja sattuma, vaan johdonmukainen tulos ja toisaalta välivaihe nojapyöräilijäksi siirtymiseen.

70-luvulla kävin purjelentokurssin ja innostuin aerodynamiikasta. Ajelin mummopyörällä lentokentälle ja takaisin alamäkeen tullessa tutkin aerodynaamisia rullausasentoja. Totesin parhaaksi tiiviin muna-asennon jalat nostettuna etuhaarukan olkapäille. Tästä innostuneena rakensin -82 Semitandemin. Aerodynaaminen pyöräilyasento jäi vaivaamaan ja piirtelin selällään maattavassa asennossa ajettavia konsepteja, kunnes sitten veljen iskias iski kipinän ryhtyä rakentamaan sellaista.

JudeT kirjoitti: ↑05 Huhti 2025, 08:50

Haluamatta lietsoa mitään vastakkainasettelua; ehkä tuollaisten tallukoiden kanssa voisi yrittää logiikan keinoja? Esim. kumpi näistä välineistä/lajeista näyttää ihmiselle tehdyltä:

Ei maksa vaivaa. Elämä on siihen ihan liian lyhyt.
Ks. allekirjoitus.

Oisko se ollu viidenkympinvillityksen tienoilla ku aloin kattella vähän erilaista "kumppania"
Olin alkanu kulkea arkimatkat polkemalla ja "kumppani" oli siis Helkama Kulkuri, eihän siinäkään mitään vikaa ollut, paitsi satula päin peetä En muista mitä läksin etsimään, ehkä vähän nopeutta, ehkä jotain muuta - radiosta kuulin fiksi-pyöristä mutta nopeesti ymmärsin, ettei se ollut etsimäni. Siinä googlailtuani, tuli vastaan nojapyörä ja kohta useampi - löytyi foorumi ja kokonaan uusi pyörä maailma. Luulin, etten ollu koskaan nähny nojakkia mut sitten muistin nähneeni porukan Imatralla, sillon en vaan ymmärtäny mitä näin Kyseessä oli Ecotrip-reissulaiset 2000-luvun alkupuolelta - luulen.
Pääsin aika nopeesti Kokeilemaan lähistöllä myynnissä ollutta pyörää ja ymmärsin heti, ett tätä oon ettiny
Laji vei mennessään, ekan pyörän rakensin ite - puusta tietenkin Tuosta lienee jotain 16 - 17 vuotta.

Onhan nojapyörällä ajaminen jonkinlainen psykologinen ihmiskoe. Sekä kuljettajalle havainnoitsijana että kanssaihmisille reagoijina.

Karkeasti:

• tuijottavat
• haluaisivat tuijottaa, mutta eivät kehtaa
• jotka oikein katsovat myötähäpeästä muualle

TAI

• positiivisesti suhtautuvat ja jopa lajiin paremmin tutustujat
• neutraali tai hymyilevät, mutta koskaan ei siirrytä em. Ryhmään
• ne jotka ovat päättäneet suhtautua kaikkeen erilaiseen lähinnä kielteisesti

Jotenkin näin olen näitä ajaessa jaotellut. En muista tarkkaan.

PW kirjoitti: ↑06 Huhti 2025, 17:23

Laji vei mennessään, ekan pyörän rakensin ite - puusta tietenkin Tuosta lienee jotain 16 - 17 vuotta.

Oho

Onko tuosta säilynyt kuvia jälkipolville? Olisi muuten vänkää nähdä voisiko tuollainen toimia:

https://www.lumberjocks.com/showcase/ze ... ke.126056/

Jousitus pitäisi vielä olla, sellainen vastakaarijousen näköinen lehtijousitus. vai onkohan tuo runko jo itsessään sen verran letku ettei jousitusta tarvi?

Ainut kuva mitä ekasta pyörästäni jälellä
Puupyöriähän on foorumilla tehty enemmänkin, lähinnä Sakarin toimesta. Kannattaa katsella "Diy projektit listana" ketju, josta löytyy yli 200 foorumilla rakennettua pyörää ja linkit niiden rakenteluketjuihin.

lisäsin linkin -jori

Mulla on alkuperä jonkunlainen kokeilunhalu, kun näkee netissä jotain niin sitä pitää päästä kokeilemaan. Pätee nojapyöriin ja sähköpyöriin.

Vilijami kirjoitti: ↑03 Huhti 2025, 22:32

Ehdottomasti suosittelen kolmipyöräistä nojapyörää alkuun. Sillä pääsee äärimmäisen rentouden makuun ja voi tosiaan pysähdellä pitäen jalat polkimilla. 140mm poljinkammet ja kiire pois. Ei mittareita vaan euforista valumista maisemapaikoille termospullon ja eväsleipien kanssa. Kuuntelee ääniä, haistelee tuoksuja ja ihmettelee maailmaa kuten kolmivuotias lapsi. Siinä se yks kesä vierähtää helposti.

Ehdottomasti samoilla jäljillä! Kolmipyöräisellä voit rennosti ajaa myös erittäin hitaasti ja vain cruisailla niillä seuduin missä haluat maisemista/luonnosta nauttia. "retkijakkara" on aina selkäsi takana mukana ja piknik puistossa koivun varjossa rennosti nojaillen onnistuu sangen helposti. Ylämäkeenhän näillä on vähän hitaampaa edetä, mutta siitäkin selviää vaihtamalla pienempää vaihdetta.

Autoilijoiden on meidät hieman hankalampaa huomata esim. risteysalueilla joissa on pensaita, koska kuljemme matalalla. Siksi viirin käyttäminen voi olla järkevää. Lisäksi taaksepäin vilkuilu on kehon asennosta johtuen hankalaa, joten jonkinlainen peili pitää olla. Joko pyörässä tai suoraan kypärässä.

Mun pikkuveli alkoi mulle puhumaan nojapyöristä tuossa luultavasti 2012. Aina on ollut kiinnostus nimenomaan ihmisvoimalla kulkevia välineitä kohtaan. Ja toki nykymaailmanaikaan sitten myös sähköllä kulkevat kiinnostaa. Vaikka maalla on lapsuus eletty, ikinä ei mopot kiinnostanut, kuuluu kauheaa ääntäkin. Ja ehkäpä itse olen halunnut ennemminkin erottua joukosta, sen sijaan että ahdistuisin siitä että joku ahdistuu siitä että erotun joukosta. Ihan perinteisten Tunturi- ja Helkama-pyörien joukkoon pitikin hommata tandempyöräkin jo ennen kuin nojapyöristä edes kuulin.

Mutta pikkuveli sai tosiaan ylipuhuttua nojapyörään ja niin me käytiin Vaasasta ostamassa Härmäpyörä silloin vuonna 2012. No, sen pyörän tarina oli lyhyt, ei se tainnut meillä olla vuottakaan ennen kuin oli ajokelvoton. Saatiin pyörä onneksi palautettua.

Pikkuveljen innostus lopahti pitkälti siihen, mutta minulle innostus jäi, ja sitten vuonna 2016 tilasin ICE Adventuren. Nojapyöräkokoontumiseen lähdin sitten 1,5 vuotta myöhemmin, ja siellä ihastelin näitä kahdella renkaalla kulkevia nojapyöriä ja tietenkin sekin kuume nousi. 2021 tuli sitten sopiva Nazca Paseo myyntiin käytettynä, joten sekin piti haalia pyörätalliin.

Kyllähän tää porukka keskivertoa erikoisempaa… eiku mitä, siis iloisempaa totta kai on! Ja henkilökohtaisesti olen kyllä nautiskellut tästä yhteisöstäkin - enpä olisi muuten päässyt tekemään pyörämatkaa Gotlantiin! Yksin en olisi uskaltanut ja tulihan se halvaksikin kun hyttien/mökkien hinnat sai jakaa neljälle.

Jos asia on edelleen hautumassa pääkopassa etkä tilaamassa just heti nyt, niin kannattaa lähteä ihmettelemään pyöriä vaikkapa Porin kokoontumiseen. Niin ja Nojabikellä Vehmaalla on ”aina noin kymmenen erilaista nojapyörää asiakkaiden koeajettavissa”.

Sent from my iPhone using Tapatalk