Nojapyöräfoorumi

Api kirjoitti:

Johdattelin koiran voitonriemuisena hyvällä turvavälillä takaisin "omistajansa" luo. Tämä sitten viittoili minut pysähtymään, pahoitteli tapahtunutta ja kertoi kulkupelini olevan heidän molempien mielestä vastustamattoman kiinnostava. Sain esitellä pyöräni oikein perusteellisesti. Ja koira räksytti koko ajan hulluna vieressä.

Jepjep! Minkä värinen kinneri sinulla taas olikaan? Minua ei ole kinneröidessäni viime syksynä koirat ahdistelleet lainkaan. Minulla nääs on keltainen eikä meillä Suomessa taida olla monia keltaisia saaliseläimiä. Kai koirat sentään näkevät värit? Miten ne muuten erottaisivat ruskeat ketut vihreistä?

ajarmala kirjoitti:

Api kirjoitti:

Johdattelin koiran voitonriemuisena hyvällä turvavälillä takaisin "omistajansa" luo. Tämä sitten viittoili minut pysähtymään, pahoitteli tapahtunutta ja kertoi kulkupelini olevan heidän molempien mielestä vastustamattoman kiinnostava. Sain esitellä pyöräni oikein perusteellisesti. Ja koira räksytti koko ajan hulluna vieressä.

Jepjep! Minkä värinen kinneri sinulla taas olikaan? Minua ei ole kinneröidessäni viime syksynä koirat ahdistelleet lainkaan. Minulla nääs on keltainen eikä meillä Suomessa taida olla monia keltaisia saaliseläimiä. Kai koirat sentään näkevät värit? Miten ne muuten erottaisivat ruskeat ketut vihreistä?

Keltainen on minunkin pyörä yläosaltaan, alhaalta valkea. Koiran omistaja sanoi sen vaan leikkivän,mutta eihän noiden aivoituksia voi tietää...

Kaivelin tällaisen linkin: http://www.metsastysnoutajat.com/artik9_master4.html mm. kohta "Värien näkeminen"

Itse koiran omistajana pyrin huomioimaan muut liikkujat mahdollisimman hyvin. Enkä pidä koiraa irti ja kuljen pääasiassa oikeaa laitaa, kuten täällä päin liikenteessä on tapana. Tästä aiheesta olen saanut satunnaisesti sanailun aikaiseksi, kun olen huomauttanut irtonaisesta koirasta. Ja minä kun en voi olla koiravihaaja, kun on oma koira mukana. Outoja nämä stereotypiat, että koiran omistaja sietäisi mitä tahansa mitä koiriin tulee.

Paseon kanssa ei juuri ole koirat päälle hyökkäilleet, mutta toisinaan pientä ihmettelyä esiintyy. Lähinnä nuo irtokoirat tai erityisesti niiden omistajat ovat tuottaneet hidasteita lenkkeilyssä. Ei toki ole koiran vika, että omistaja päästää sen väärässä paikassa irti.

Noh, pythonlenkkejä odotellessa...

Varuillanhan noiden elukoiden ja varsinkin niiden kusettajien kanssa saa olla.
Äsken tulin salilta Vuoksenvarren pyörätietä pimeellä, kun näin edessä ihmisen ja ison koiran. Koira säntäili kevarilla ja reunoilla, enkä tiennyt oliko se kiinni vai ei. Pysähdyin, koira myös ja tuijotti hölmönä. Omistaja yritti sitä kiinni mutt ilmeisen nuori koira, eikä se antanut. Mukava maata siinä pyörän päällä kun vieras koira jonka pää ulottuu naamani korkeudelle vähintään nuhkii ja ihmettelee. Sen liikkeetkin sen verran arvaamattomia etten viittiny nousta saati lähtee polkemaan. Oisko ollu Dobermanni tai jotain.
Saihan tuo sen lopulta kiinni.
Myönsi kyllä virheensä kun sanoin ett koiran pitäs olla kiinni ja ett ei paras mahollinen koiran koulutuspaikka ollu kyseessä.

Petri

PW kirjoitti:

Varuillanhan noiden elukoiden ja varsinkin niiden kusettajien kanssa saa olla.
Äsken tulin salilta Vuoksenvarren pyörätietä pimeellä, kun näin edessä ihmisen ja ison koiran. Koira säntäili kevarilla ja reunoilla, enkä tiennyt oliko se kiinni vai ei. Pysähdyin, koira myös ja tuijotti hölmönä. Omistaja yritti sitä kiinni mutt ilmeisen nuori koira, eikä se antanut. Mukava maata siinä pyörän päällä kun vieras koira jonka pää ulottuu naamani korkeudelle vähintään nuhkii ja ihmettelee. Sen liikkeetkin sen verran arvaamattomia etten viittiny nousta saati lähtee polkemaan. Oisko ollu Dobermanni tai jotain.
Saihan tuo sen lopulta kiinni.
Myönsi kyllä virheensä kun sanoin ett koiran pitäs olla kiinni ja ett ei paras mahollinen koiran koulutuspaikka ollu kyseessä.

Jouduit pysähtymään, koska et tiennyt, josko se olisi sittenkin kiinni narussa ja halusit varmistaa, ettet törmäisi naruun. Jos olisit tiennyt, ettei siinä välissä ole -älyttömintä, mitä markkinatalous on keksinyt=flexi-talutinta, jonka kelalta venyy narua tai ohutta hihnaa jopa kymmenen metrin verran- olisit voinut ajaa rauhassa välistä. Flexi-talutinta ei ohuen narun tai hihnan vuoksi hämärissä näe, ja sen takia koiran ollessa tien toisella puolella ja taluttajan toisella, voi olla näkymätön naru välissä.

Jos flexi-talutinta ei olisi keksitty, olisit voinut ajaa normaalisti noiden välistä ja morjestaa molempia mennessäsi ja kaikki olisivat olleet tyytyväisiä. Kun koiran talutin on oikean mittainen, ei ole epäselvää, onko välissä talutin, vaiko ei. Flexin päässä kuljetettava koira ei ole ns. "välittömästi kytkettävisssä", kuten järjestyssääntö sanoo. Ja tuollaisen valitseminen taluttimeksi kertoo myös sen, ettei koira ole millään tavalla taluttajansa hallinnassa= kyseessä on aloittelija.

Flexin käytössä on kyse lain kirjaimen venyttämisestä. Lain kirjanin on: "koira on välittömästi kytkettävissä". Flexin kelaaminen on kuitenkin hidasta ja ohuen kelautuvan rakenteensa vuoksi erittäin vaikeaa vastenhankaisen koiran tapauksessa.

Minusta niin kauan, kuin koira ei noudata taluttajan käskyjä, ei flexiä ole järkeä käyttää -sen jälkeen vieläkin vähemmän. Lain henki on, "ettei koira saa aiheuttaa haittaa muille kulkijoille". Flexi tekee sen, vaikkei sitä käytettäisikään. Jo pelkkä sen olemassaolon pelko saa pyöräilijän varomaan koiran ja taluttajan välistä ajamista.

Ei ne irtokoirat sen hölmömpiä ole kv-väylällä, kuin ihmisetkään. Vain flexi tekee epävarmuutta ohituksiin, kun ei voi tietää ennakolta, josko välissä sittenkin on naru, vaikkei näy.

En muuten olis ajanu välistä, sen näkönen koira se oli. Yhen kerran oon kahta seefferiä polkenu karkuun ja sillon miulla olis ees etumatkaa.
Monesti näkee just näitä flexin päässä kulkevia ihmisiä, eikä niillä oo mitään hajua ett koira on havainnu jotain liian kiinnostavaa (nojapyöräilijän). Eivätkä ymmärrä mitä se seuraavaks tekee, yleensä ryntää kohti.
En pelkää koiria, on meilläkin koiria ollu mutt en silti haluu koiran hampaita persuksiini.

Petri

PW kirjoitti:

En pelkää koiria, on meilläkin koiria ollu mutt en silti haluu koiran hampaita persuksiini.

Eikös sinulla ole persukset melko hyvin suojattuna ajellessasi. Katso vaikka avatarkuvaasi ja mieti, miten haukkaisit kiinni, jos olisit koira.
(näyttää hampaita)

En jaksa uskoa, että irrallaan oleva koira olisi se, joka ensimmäiseksi puree ohi ajavaa. Se on todennäköisimmin irrallaan siksi, että taluttaja siihen luottaa. -Mikset sinäkin.

Suojelevat koirarodut ovat tässä tietenkin hankalia, koska ne tulkitsevat taluttajan ahdistuksen koiran irrallaan olosta uhkana, joka kohdistuu heihin tulijan taholta -eivätkä aivan väärässä ole- ja ryhtyvät suojelemaan taluttajaa.

jori kirjoitti:

Katso vaikka avatarkuvaasi ja mieti, miten haukkaisit kiinni, jos olisit koira.

Kaulasta? Yksi syy ajella arkiajot vähän korkeammalla pyörällä, ei ihan pienimmät ylety tai osu eka yrittämällä kaulaan. Muunlaisista koiran hyökkäyksistä terve aikuinen ihminen selvinnee hengissä

Jukka

jori kirjoitti:

Jouduit pysähtymään, koska et tiennyt, josko se olisi sittenkin kiinni narussa ja halusit varmistaa, ettet törmäisi naruun. Jos olisit tiennyt, ettei siinä välissä ole -älyttömintä, mitä markkinatalous on keksinyt=flexi-talutinta, jonka kelalta venyy narua tai ohutta hihnaa jopa kymmenen metrin verran- olisit voinut ajaa rauhassa välistä. Flexi-talutinta ei ohuen narun tai hihnan vuoksi hämärissä näe, ja sen takia koiran ollessa tien toisella puolella ja taluttajan toisella, voi olla näkymätön naru välissä.

Jos flexi-talutinta ei olisi keksitty, olisit voinut ajaa normaalisti noiden välistä ja morjestaa molempia mennessäsi ja kaikki olisivat olleet tyytyväisiä. Kun koiran talutin on oikean mittainen, ei ole epäselvää, onko välissä talutin, vaiko ei. Flexin päässä kuljetettava koira ei ole ns. "välittömästi kytkettävisssä", kuten järjestyssääntö sanoo. Ja tuollaisen valitseminen taluttimeksi kertoo myös sen, ettei koira ole millään tavalla taluttajansa hallinnassa= kyseessä on aloittelija.

Aloittelija... kuinka moni viitsii edes vähäänkään kouluttaa koiraansa, edes kulkemaan reunassa kun liikutaan lain mukaisilla liikenneväylillä kuten autotien reuna (vasen reuna) tai kevyen liikenteen väylä (kumpi tahansa kunhan reuna, itse suosin oikeaa reunaa).

Sitten vielä taluttaja on nuori, napit on korvissa, räplää älylaitetta tai messissä on lastenvaunut tai parit niin soppa on valmis. Hankalimpia on nuo mutkan takaa tavoitetut kun on vauhtia alla...

Omat koirat eivät ole mitään helppoja tässä suhteessa. Terrieri-rotua, vielä kaksi, ja pienikokoisia ja erittäin sähäkkiä liikkeissään. Siksi niillä on tällainen talutin:

Tuohon sitten mallia lyhyt hihna ja hyvin kaulassa pysyvät pannat niin avot. Etuina ettei mene narut solmuun (=taatusti vähemmän säätöä pyöräilijöidenkin kanssa), kovasti nykivinä kiskovat nyt enemmän toisiaan kuin taluttajaa ja eivät niin helposti ole eri puolella väylää kuin taluttaja. Lisäksi kun toinen on vanhempi ja enemmän koulutettu niin oppii nuorempikin lähes itsestään tavoille.

Pimeällä niillä on lisäksi joko heijastin- tai valopanta josta lienee hyötyä valkoisten koirien kanssa talvella... Kun on vain yksi messissä on yleensä käytössä tällainen talutin+panta:

Sekä pannassa että hihnassa on punottuna 3M heijastinnauhaa joten näkyy todella hyvin jopa fillareiden lähes olemattomilla valoilla. Päivällä huomio-keltainen väri erottuu myös hyvin.

jori kirjoitti:

Flexin käytössä on kyse lain kirjaimen venyttämisestä. Lain kirjanin on: "koira on välittömästi kytkettävissä". Flexin kelaaminen on kuitenkin hidasta ja ohuen kelautuvan rakenteensa vuoksi erittäin vaikeaa vastenhankaisen koiran tapauksessa.

Minusta niin kauan, kuin koira ei noudata taluttajan käskyjä, ei flexiä ole järkeä käyttää -sen jälkeen vieläkin vähemmän. Lain henki on, "ettei koira saa aiheuttaa haittaa muille kulkijoille". Flexi tekee sen, vaikkei sitä käytettäisikään. Jo pelkkä sen olemassaolon pelko saa pyöräilijän varomaan koiran ja taluttajan välistä ajamista.

Flexi on vihoviimenen varuste koiran taluttamiseen yleisillä väylillä. Metsässä ehkä parempi jos piski ei tottele ja pysy omistajansa lähellä, sielläkin olen pari kertaa jumpannu flexi-taluttajan kanssa... onneksi en kisoissa vaan ihan lenkillä.

jori kirjoitti:

Ei ne irtokoirat sen hölmömpiä ole kv-väylällä, kuin ihmisetkään. Vain flexi tekee epävarmuutta ohituksiin, kun ei voi tietää ennakolta, josko välissä sittenkin on naru, vaikkei näy.

Jep. Monesti nämä enemmän metsästyshenkiset koirat, jos ovat irrallaan, vähiten välittävät pyöräilijöistä. Näin ainakin Oulussa...

jori kirjoitti:

PW kirjoitti:

En pelkää koiria, on meilläkin koiria ollu mutt en silti haluu koiran hampaita persuksiini.

Eikös sinulla ole persukset melko hyvin suojattuna ajellessasi. Katso vaikka avatarkuvaasi ja mieti, miten haukkaisit kiinni, jos olisit koira.
(näyttää hampaita)

En jaksa uskoa, että irrallaan oleva koira olisi se, joka ensimmäiseksi puree ohi ajavaa. Se on todennäköisimmin irrallaan siksi, että taluttaja siihen luottaa. -Mikset sinäkin.

Suojelevat koirarodut ovat tässä tietenkin hankalia, koska ne tulkitsevat taluttajan ahdistuksen koiran irrallaan olosta uhkana, joka kohdistuu heihin tulijan taholta -eivätkä aivan väärässä ole- ja ryhtyvät suojelemaan taluttajaa.

En luota vieraisiin koiriin enkä varsinkaan niiden taluttajiin, enkä halua niiden purevan minua mihinkään vaikka tuskin siihen kuolisin. Joutuisin puremaan takaisin, eikä sekään ole mukavaa.
Koiralla ei ilmeisesti ole mitään käsitystä mikä nojapyörä(ilijä) on - toinen koira, saalis, joku leikkikalu ? Eikä se tiedä missä sen perse on johon purra, luultavasti se pitää päätäni perseenä ja puree sitä - ei kiva.
Kuten aiemmin kirjoitin tämä koira ei ollut isäntänsä hallinnassa millään tavalla, ennen kuin juoksemisen ja maanittelun jälkeen onnistui saamaan sen hihnaan.
Olin aikaisemmin ajanut näiden ohi, koiran ollessa hihnassa ja selvästi nuoren koiran koulutusyritys menossa, isäntä joutu kovasti nykimään remmistä ett sai koiran pysymään aloillaan kun vastaan tuli kävelijöitä.
Kuten kirjoitin aikasemmin, kerran jouduin oikeesti polkemaan kovaa, kahta saksanpaimenkoiraa karkuun - lähtivät pellolta perään ja isäntä karjui kurkku suorana niitä pysähtymään. Muutaman metrin päässä, päästäni juokseva iso koira ei herättäny luottamusta.

Petri

jori kirjoitti:

Minusta niin kauan, kuin koira ei noudata taluttajan käskyjä, ei flexiä ole järkeä käyttää -sen jälkeen vieläkin vähemmän.

Vika ei ole fleksissä vaan sen käyttäjässä Hyvä vehje. Mahdollistaa sen että koira voi tehdä tarpeensa metsän suojaan ilman että taluttajan tarvii poistua tieltä. Sitä on vaan helppo käyttää väärin Joskus katsoin hämmästyneenä koiran taluttajaa hautausmaalla. Antoi koiran kulkea fleksin päässä ja merkkailla hautakivia

mhelander kirjoitti:

Sitten vielä taluttaja on nuori, napit on korvissa, räplää älylaitetta tai messissä on lastenvaunut tai parit niin soppa on valmis.

Naapurin rouva kuljettaa koiraansa fleksissä napit korvilla ja antaa koiran poukkoilla laidasta laitaan Kauankohan menee etää joku ajaa koiran päälle

PW kirjoitti:

Koiralla ei ilmeisesti ole mitään käsitystä mikä nojapyörä(ilijä) on - toinen koira, saalis, joku leikkikalu ?

Luultavasti ei, epäilen että jos näkevät harvoin pyöräilijän niin sitäkin pidetään eri lajina kuin ihmistä.
Näin ainakin lehmillä(sonneilla) Kymmenkunta kertaa käyty pojan kans ulkoillessa katsoon naapurin sonnipoikia. Jos mennään jalan aitauksen viereen eivät reagoi mitenkään, jos taas pyörällä niin koko lauma tulee viereen uteliaana mullistelemaan

Jukka

jviirret kirjoitti:

PW kirjoitti:

Koiralla ei ilmeisesti ole mitään käsitystä mikä nojapyörä(ilijä) on - toinen koira, saalis, joku leikkikalu ?

Luultavasti ei, epäilen että jos näkevät harvoin pyöräilijän niin sitäkin pidetään eri lajina kuin ihmistä.
Näin ainakin lehmillä(sonneilla) Kymmenkunta kertaa käyty pojan kans ulkoillessa katsoon naapurin sonnipoikia. Jos mennään jalan aitauksen viereen eivät reagoi mitenkään, jos taas pyörällä niin koko lauma tulee viereen uteliaana mullistelemaan

Jukka

Oon ollu huomaavinani, etteivät noutajat, eivätkä paimenkoirat oo hirveen innokkaita nojakin perään - eli koirat ei luule nojakkia linnuksi eivätkä lampaaksi. Lähinnä ne tuijottavat tyhmänä (kultanennoutaja) tai eivät oo kiinnostuneita (Collie) (Saksanpaimenkoiraa en tässä laske paimenkoiraksi)
Pienet räksyttäjät on usein fleksi suorana tulossa kohti ja sitten on paljon niitä joista ei voi tietää, eikä omistajakaan arvaa koiran reaktiota.
Kännykkään puhuminen ja koiran kusettaminen on vaikeaa yhtäaikaa

Petri

Koiran ja kinnerin kohtaamisen seuraukset, auts ja voi!
http://www.dazer.nl/
Liegfiets.netissä tuommosta tarjotaan koirien karkottamiseen, korkeataajuisella äänellä.

Suosittelen edelleen perinteistä menetelmää:
http://en.wikipedia.org/wiki/Velo-dog