Nojapyöräfoorumi

Tässä on nojakki syksyn ajokeleille soppelissa kunnossa:

Ihan kohtuudella kulkee 11-28 pakalla ja Contin kitkarenkailla. Oikeaan maastoon tuskin on noilla renkailla asiaa mutta jospa lunta odotellessa näin pärjäisi, sitten nastarenkaat alle.

Tässä tulee aina välillä pohdittua parannuksia tähän konstruktioon. Yksi mieleen juolahtanut vaihtoehto takajousitukselle voisi olla komposiitti lehtijousen käyttöä ilmaiskarin ja linkkien sijaan. Aiheesta keskustellaan WISIL:ssä...

Löysin tämmösen tutkimusraportin aiheesta, lienee Corvetten pohjalta kun siinähän on käytetty lasikuituisia lehtijousia jo pidemmän aikaa.

Mitenhän ton ominaisuudet sopis korvaamaan ilma+öljy jousta ? Ainakin tähän mun konstrutioon saa penkin alle laitettua tarvittaessa aika pitkänkin lehtijousen:

Tilaa lehdelle on about etäohjauksen emäputkesta aina tuohon haarukan poikittaistukeen asti. Ja olishan yksinkertainen, minimissään ei yhtään liikkuvaa osaa (paitsi haarukan nivel), tai ehkä kuitenkin lehtijousen pää pitää olla nivelletysti kiinni ainakin haarukassa.

Lähinnä arveluttaa miten tuota jousta ja sen jäykkyyttä voi säätää. Ja millaset on sitten "rebound"-ominaisuudet, sellaisia komposiittijousessa kuulemma on kun Corvette:ssa on kallistuksenvakaimetkin kuulemma hintelämmät kun ei tarvi yhtä tukevia kuin perinteisesti jousitetussa.

mhelander kirjoitti:

Lähinnä arveluttaa miten tuota jousta ja sen jäykkyyttä voi säätää.

Jousen leveyttä ja paksuutta "muokkaamalla", mutta miten toteutat iskunvaimennuksen?

Jukka

jviirret kirjoitti:

mhelander kirjoitti:

Lähinnä arveluttaa miten tuota jousta ja sen jäykkyyttä voi säätää.

Jousen leveyttä ja paksuutta "muokkaamalla", mutta miten toteutat iskunvaimennuksen?

No se. Tuo rebound-säätö osoittautui aika oleelliseksi ajotuntuman kannalta nykyisessä jousituksessa, sekä keulan että takapään ilmaiskarin osalta. Molemmissa on sag eli alkupainuma noin 10%:iin säädetty.

Ehkä tuota pitäisi kokeilla. On tuota Bilteman epoksia ja twill-tyyppistä 200g/m2 lasikuitukangasta. Tekis siihen niin pajon kerroksia että jäykkyys riittäisi 5-7 cm:n joustomatkaan jolla saisi saman jouston kuin nykyisellä linkustolla ja ilmajousella. Sittenhän sen tietää...

Voisikohan osaltaan säätää siten että kiinnittää lehtijousen päistään ja sitten tekisi säädettäväksi "keskikiinnityksen" tuon runkoputken päälle. Tähän tapaan (lähde: Wikipedia) :

Eli: tuossahan on kaksi kiinteää kiinnityspistettä ja vasen on keinussa kiinni nivelellä. Minulla tulisi nuo kaksi molemmat runkoon kiinni, oikeanpuoleinen "kiinteänä" penkin alle, ja vasemmanpuoleinen säädettävänä. Näin lehti taipuisi koko matkaltaan mutta osan jäykkyydestä saisi säädettäväksi siirtämällä vasenta. Ehkä jonkin sortin vaimennusta voisi tehdä laittamalla noiden kiinnitysten väliin lehden ja rungon väliin kumia tms.

mhelander kirjoitti:

Tässä on nojakki syksyn ajokeleille soppelissa kunnossa:

Tarkkanäköiset saattoivat huomata että tässä on MetaPhysic:n penkki omatekosen sijaan käytössä. Täällä enemmän turinaa miksi ja korjauksesta. Tällä hetkellä laite on jälleen eniten omavaraisessa kuosissaan...

Kuten tässä kuvassa jossa alla on Schwalbe Ice Spiker Pro 54-559 ja 57-622 nastarenkaat (ja CX-kisojen numerolappu):

Vaikka gumekset on tubelessina tuli painoa lisää jotan 910g verrattuna raivoreetuihin samoilla kiekoilla. Kuva on otettu ennen Type2-vaihtajan laittoa, siksi stemmistä lähtevät kaapelitkin on ylemmässä kuvassa nätimmin.

mhelander kirjoitti:

Voisikohan osaltaan säätää siten että kiinnittää lehtijousen päistään ja sitten tekisi säädettäväksi "keskikiinnityksen" tuon runkoputken päälle.

Tai runkoputken alle näin:

Harmaja on runkoputki, ruskea takahaarukka, punainen lehtijousi ja vihreä pallukka siirrettävä vaste lehtijouselle.
Lehtijousen pitäisi tuossa olla kyllä sitten kaksihaarainen että menisi molemmin puolin takarengasta.

Jukka

Miten olisi jos tuon jousen väliin laittaisi elastisen vaimennuksen , joka rajaisi sen värähtelyä ja näin saisi aikaan jousessa rajattua sen oman resonoivan jouston. Eikö silloin jousi toimisi itse sekä jousena ja vaimentajana.
Yritän selittää ajatuksen idea näin . Eikö juuri jousessa itsessään tuleva värähtely saa aikaiseksi liikaa joustoliikeitä, jotka ovat sille epäsuotuisia. Jos asetamme kahden joustavan materiaalin väliin elastameerisen vaimennuksen , saamme tämän värähtelyn poistettua siittä . Niin silloin jousesta tulee joustava , mutta ei itsessään aiheuta lisä joustin liikkeitä.
Tarkoitus on saada jousto ,joka antaa myöten ja palautuu alkuasentoon . Eikä aiheuta jouselle niin sanottua jatko liikettä . Sehän on vaimennuksen tärkein tehtävä.
Vaimennin ei itsessään saa haitata oleellisesti joustoa, vaan poistaa jousen sisäisiä ylimääräisiä heilahduksia . Nämä lisäliikkeet saavat aikaiseksi resonointia ja niiden pois saanti on sen tärkein tehtävä.
Kuinka paljon ja miten asennamme tämän elastameerin jousten väliin ,tulee vaihtoehtoja useitakin mieleen . Niiden kokeilulla voi löytyä järkevä ratkaisu. Ensinnä voisi kokeilla tasapaksua elastista levyä jousilevyjen väliin . Sen paksuuresta ei ole harmainta aavistusta, täytyy sanoo että kokeilemalla löytää oikeanlaisen. Itse lähtisin kokeileen jotain silikooni pohjaista sovellusta , sen vähäisen kovettumisen takia kylmässä .
Tässä nyt ajatusta kehiin .

jviirret kirjoitti:

Tai runkoputken alle näin:

Harmaja on runkoputki, ruskea takahaarukka, punainen lehtijousi ja vihreä pallukka siirrettävä vaste lehtijouselle.
Lehtijousen pitäisi tuossa olla kyllä sitten kaksihaarainen että menisi molemmin puolin takarengasta.

Itse asiassa mun takakiikku on tällanen:

Tilaa laittaa pitkä lehtijousi on reippaasti... ei tarvi halkasta ja laittamalla runkoputken alle ei penkin tuen tekeminenkään ole ongelma. Samalla voi tehdä topparin että jos keskellä ei mitään takajousitus pettää pääsee ajamalla sieltä pois. Tämähän on nyt tehty tuolla satulaputken pätkällä linkuston keskelle.

Nojanalle kirjoitti:

Miten olisi jos tuon jousen väliin laittaisi elastisen vaimennuksen , joka rajaisi sen värähtelyä ja näin saisi aikaan jousessa rajattua sen oman resonoivan jouston. Eikö silloin jousi toimisi itse sekä jousena ja vaimentajana.
Yritän selittää ajatuksen idea näin . Eikö juuri jousessa itsessään tuleva värähtely saa aikaiseksi liikaa joustoliikeitä, jotka ovat sille epäsuotuisia. Jos asetamme kahden joustavan materiaalin väliin elastameerisen vaimennuksen , saamme tämän värähtelyn poistettua siittä . Niin silloin jousesta tulee joustava , mutta ei itsessään aiheuta lisä joustin liikkeitä.
Tarkoitus on saada jousto ,joka antaa myöten ja palautuu alkuasentoon . Eikä aiheuta jouselle niin sanottua jatko liikettä . Sehän on vaimennuksen tärkein tehtävä.
Vaimennin ei itsessään saa haitata oleellisesti joustoa, vaan poistaa jousen sisäisiä ylimääräisiä heilahduksia . Nämä lisäliikkeet saavat aikaiseksi resonointia ja niiden pois saanti on sen tärkein tehtävä.
Kuinka paljon ja miten asennamme tämän elastameerin jousten väliin ,tulee vaihtoehtoja useitakin mieleen . Niiden kokeilulla voi löytyä järkevä ratkaisu. Ensinnä voisi kokeilla tasapaksua elastista levyä jousilevyjen väliin . Sen paksuuresta ei ole harmainta aavistusta, täytyy sanoo että kokeilemalla löytää oikeanlaisen. Itse lähtisin kokeileen jotain silikooni pohjaista sovellusta , sen vähäisen kovettumisen takia kylmässä .
Tässä nyt ajatusta kehiin .

Hyviä ajatuksia, samoja tuli mullekin mieleen. Nämähän ovat osittain sitten hifistely-fiitsereitä joita "kansanmallin" maantienojakkien jousituksissa ei juurikaan tarvita, siis sellaisten joilla ajetaan asfaltilla ja jousituksen tehtävä on vaan syödä kovimpia iskuja heilahteluista välittämättä.

Maastossa taas tuo jouston hallinta on etenkin tämän mallisessa takapainoisessa pitkähkössä nojakissa erittäin tärkeää ajettavuuden kannalta. Tuo oppi tuli kantapään kautta ja kahden "kisan" jälkeen kun älysin alkaa säätämään jousitusta ajettavuuden parantamiseksi.

Joo tuo on ihan fiksu ajatus integroida vaimennin osaksi lehtijousta. Yksinkertaisimmillaan rakenne voisi olla kaksi lattamaista palkkia (hiilikuitua, alumiinia tms.) ja niiden väliin "liimattu" viskoelastinen materiaali. Tämä nk. rajoitetun kerroksen vaimennusperiaate (constraint layer damping) on yleensä tehokkain tapa lisätä rakenteen vaimennusta. Se voidaan sovittaa ainakin periaatteessa halutulle taajuusalueelle varioimalla materiaalien (latat ja viskoelastinen mömmö) kerrospaksuuksia ja tarvittaessa muita mittoja sekä mömmön materiaaliominaisuuksia. Tämän menetelmän käyttö on pikkasen ongelmallista koska viskoelastiset matskut ovat vähän kaiken suhteen epälineaarisia. Yksi tälläinen mömmö on ELASTE jota saa Noisetek nimisestä firmasta Kangasalta.

KPS

Tuli taas uusi idea etujousitukselle:

Kyseessä on Kilo No.1 joka lienee tuorein kaupallinen versio linkkumekanismilla tehdystä etujousituksesta. Edellinen 90-luvun lopulta on AMP jossa vivusto oli enemmän ohjainputken takapuolella ja siinä ei varsinaisesti ollut iskaria, tässä käytetään takajousituksista yleensä löytyvää ilmaiskaria:

Toinen vastaava mutta kahdella kruunulla on Black Sheep Fatty:n versio:

Mutta tällaisen värkkääminen nojakkiin on vähintäänkin ongelmallista kun kantapäillekin pitäisi jäädä tilaa. Kilon rakenteella jää tilaa enemmän kuin nykyisellä liukuputkikeulalla.

Nämä ovat kuulemma erittäin herkkiä ja tykkään muutenkin ilmaiskarin hyvästä säädettävyydestä ja vähäisestä huollon tarpeesta. Tällainen keula on vielä kevytkin ja vaikuttaisi mahdolliselta tehdä itsekin ilman massiivisia työstökoneita tai suurta sovitustarkkuutta.

Ehkä tällasesta pitää tehdä joku prototyyppi... noista romupyörien hyppykepeistä ehkä.

mhelander kirjoitti:

Tuli taas uusi idea etujousitukselle:

Haa, virtuaalinivel! Ei mikään ihme, jos on herkkä. Tuon joustoliike pyörähtää maan pinnassa pyörän takana sijaitsevan virtuaalisen nivelen ympäri.

jori kirjoitti:

Haa, virtuaalinivel! Ei mikään ihme, jos on herkkä. Tuon joustoliike pyörähtää maan pinnassa pyörän takana sijaitsevan virtuaalisen nivelen ympäri.

Jep. Olis hyvä saada laskettua nuo nivelpisteiden paikat kohdilleen.

Tuossa on joustoa 90mm mutta tavoite on 120-130mm jolla voikin sitten jo rymistellä oikein urakalla. Ja hyvin miettimällä vipujen pituudet ja paikat saa akselin liikkumaan about halutulle linjalle ohjainputken suhteen...

Jos iskariksi laittais nykyisen kaltaisen Rock Shox Bar R 190-millisen jossa joustoa 50mm niin ei ihan 1/3 suhteella tarvis edes mennä.

Tälläinen linkkukeula oli linkattu Brol:in Fat bike bent- viestiketjussa. http://www.bentrideronline.com/messageb ... p?t=103418
Tuollainen tulisi omaan offroad fatbike recumbent cruiseriin.

Tässä vielä vinkeempää jousitusratkaisua pystäriin:

Tuossa on kaksi iskaria, erillisjousitus eteen ja taakse mutta iskarien yläpäät on kiinnitetty siten että jousto vaikuttaa molempiin päihin. Tavoitteena on saada herkempää liikettä keinuvaan liikkeeseen ja normaalia vaimennusta sitten kun pelkästään toinen pää ottaa joustoa.

Keulassa on vielä erillinen vipuvarsi jarrusatulalle jolloin joustoliikkeen mukaan virtuaalinen jättö muuttuu ja näin estää keulan nyökkäämisen.

Aika väkkärä on rakennelma mutta sen takana on sama Highpath Engineering joka taannoin teki myös myyntiin omia ovaaleja ketjurattaitaan...

Tuommonen olis vaan pikkasen haastava saada tehtyä CLWB-nojakkiin, keula siis. Ja tuskin mitään painon säästöä tällä saisi aikaan. Mutta etu- ja takapään jousitusten yhdistämisen voisi ehkä saada helpommin tehtyä kuin pystäriin.

Hajattelu jatkuu...

Ja tässä sitten toinen variaatio aika erikoisesta jousituksesta, samasta ketjusta kuin edellinen :

Tämä on tavallaan perinteinen teleskooppikeula mutta siinä on eri säädöt yläosalle ja alaosalle, välissä on runkoon kytketty vipuvarsi jonka kiinnityspistettä säätämällä voidaan vaikuttaa miten keulapää käyttäytyy joustoliikkeen suuntaan.