Nojapyöräfoorumi

Kerropa vielä jori tai joku, että verottaako eri pyörätyypeillä treenaaminen toisiaan? Eli jos ajan pystypyörää, huonontuuko elimistöni tai verisuonistoni kyky pumpata verta vaakatasossa?

Jos näin on niin sehän on katastrofi!

Pysypyöräillessä ei tarvita jaloissa ihan niin suuria valtimoputkia, kuin nojallaan polkiessa, mutta varsinaista haittaahan siitä ei ole, vaikka valtimoiden vastus olisi pienempi kuin tarvis.
Voisi varmaan sanoa, että pystypyöräily kehittää jalkojen laskimoiden toimintaa, nojapyöräily valtimoita, ja molemmat sydäntä ja keuhkoja. Tukevat siis toisiaan.

Toisaalta, vaikka et pyöräilisi pystypyörällä lainkaan, kävelet, istut ja makoilet kuitenkin. Näihin nojapyöräilijän valtimot ovat liian suuret ja ne alkavat rappeutua, sillä luonnossa kaikki tarpeeton rappeutuu. Niinettä, jos haluat kehittyä pelkästään kovaksi nojapyöräilijäksi, lopeta kävely juoksu ja pystyssä istuminen, makaa vaan sohvalla ja aja nojapyörällä niin, että jalkoja kunnolla hapottaa, niin kasvaa hirmuiset valtimot jalkoihin.

Jori

No nyt kun olen lukenut näitä harjoittelujuttuja niin olen ruvennut ajamaan varsinkin töistä kotiin ainakin osan matkaa enemmin tai vähemmin täysillä. Matka kestää noin 12 min, eli Cooperin testin verran. Saa nähdä muuttuuko mikään. Ainakin vaarallisia ohituksia on tullut enemmän. Ihmeen paljon (ja hidasta) porukkaa liikkuu näin syksylläkin pyörätiellä.

Talvella ajaminen on tehokasta harjoittelua. Vastuksia on enemmän ja ne ovat vauhdista riippumattomia. Lumi lisää vierintävastusta ja kylmä kangistaa ketjua ja laakereita. Lisäksi kun oppii pukeutumaan eri keleille, niin hikoilukaan ei ole ongelma.

Jukka

Taas Fujin-kokemuksia: Kun penkki oli alussa tosi matala, jyrkässä ylämäessä lantio nousi irti penkistä. Tämä tuntui varsin epämukavalta, ja pyörä kulki aika nihkeästi. Mukavuutta olisi voinut parantaa parempi yläselän tuki.

Lantion nostamiseen liittyy kannatteluvoima, joka kuluttaa jonkin verran energiaa, ja on polkemistehosta pois...

Itse ainakin saan nimenomaan lisää potkua ylämäissä nostamalla lantion ylös ja nojaamalla ylä/keskiselän penkkiin. Voiman lisäys on huomattava. Lantion kannatteluvoimalla ei ole merkitystä, koska kyse on vain ylämäen ajaksi lisääntyneestä tehon tarpeesta.

ukram kirjoitti:

Taas Fujin-kokemuksia: Kun penkki oli alussa tosi matala, jyrkässä ylämäessä lantio nousi irti penkistä. Tämä tuntui varsin epämukavalta, ja pyörä kulki aika nihkeästi. Mukavuutta olisi voinut parantaa parempi yläselän tuki.

Lantion nostamiseen liittyy kannatteluvoima, joka kuluttaa jonkin verran energiaa, ja on polkemistehosta pois...

Siinäpä se on, sinulla on Fujinissa niinkuin arvelen yläohjaus (jopa Tarzan ohjaus vai olenko väärässä?). Jos olisi alaohjaus, ei lantio nousisi penkistä, koska käsillä voimakkaasti polkemistehoa lisätessä vetää itseään penkkiä vasten.

Sitä en ymmärrä, miten jotkut ovat sitä mieltä, että alaohjaus ei auta polkemistehoon ja liikkeelle lähtöön.

Sakari

Joo on teräsmiestanko, mutta ei minusta käsin kautta pitäisi olla tarpeen välittää voimaa. Fujinissa nykyisillä asetuksilla ylämäessä voi hieman stabiloida keskivartaloa, mutta ihan samalla lailla pyörä nousee ilman käsivoimiakin.

Mietin tuossa töihin ajellessa että Fujinin melko kapea penkki sallii jossain määrin lantion keinumista.

Keskeltä jollain pehmeällä nauhalla korotettu penkki voisi toimia paremmin? Tai siis onko lantion keinuminen hyvä vai huono juttu?

Pystypyörässähän jotkut neuvovat ajamaan lantio paikallaan, tosin en oikeastaan tiedä miksi. Joskus näkee liian korkealle nostetun satulan takia lantio keinuen ajavia, mikä näyttää aika hassulta.

Selän tukeen ei kai olla oikein kunnolla paneuduttu? Joskus oli puhetta että hyvän istuimen pitäisi olla kuskin muotoon valettu.

ukram kirjoitti:

Mietin tuossa töihin ajellessa että Fujinin melko kapea penkki sallii jossain määrin lantion keinumista.

Onko polkimet liian kaukana?

tavasti kirjoitti:

ukram kirjoitti:

Mietin tuossa töihin ajellessa että Fujinin melko kapea penkki sallii jossain määrin lantion keinumista.

Onko polkimet liian kaukana?

Ei, mutta ylämäessä tai muuten vaan riehuessa lantio tosiaan vähän liikkuu.

ukram kirjoitti:

...Pystypyörässähän jotkut neuvovat ajamaan lantio paikallaan, tosin en oikeastaan tiedä miksi. ...
...Selän tukeen ei kai olla oikein kunnolla paneuduttu? Joskus oli puhetta että hyvän istuimen pitäisi olla kuskin muotoon valettu.

Pystypyörässä lantion liike kielii huonosta pyöritystekniikasta.

Retkinojailija istuu perseellään, kilpanojailija lapaluittensa varassa. Penkit muotoillaan sen mukaan kumpaa ollaan tekemässä.

Täytyy erottaa toisistaan maksimiteholla ja maksimihyötysuhteella ajaminen. Hyötysuhde on parhaimmillaan, milloin liikuteltava lihasmassa on mahdollisimman vähäinen, so. ajetaan pelkillä jaloilla ja koko muu kroppa lepää. Tällä tyylillä voi ajaa suurinpiirtein maailman tappiin saakka, eikä tule muuta vaivaa kuin nälkä ja jano.

Tilanne on toinen, kun yritetään mennä maksimiteholla isoakovaa. Levosta lähdettäessä pelkillä jaloilla polkien teho onkin aluksi oikein hyvä, mutta alkaa heiketä jo 20-30 sekunnin kuluttua. Jalkojen tehontuotto ei riitä, koska niihin virtaava veri ei riitä ruokkimaan lihaksia. Jalkoinin kertyy maitohappoa ja lihasten teho pienenee vastaamaan niissä virtaavan veren tuoman hapen määrää. Voiman tuotto vähenee ja vauhti hidastuu.

Kiinteällä lantiolla ajettaessa jalkojen suuret liikelaajuudet pitävät lihakset pitkään jännityksessä. Jännittyneen lihaksen verisuonet ovat puristuksissa, eikä veren virtausmäärä voi siksi lisääntyä, vaikka sydän hakkaisi kolmea sataa. Jännittyneen lihaksen verisuoniston vastus on suurempi kuin rennon.
Toisaalta, koska käytössä ovat vain jalat, ei hiilidioksidia, tai ajoittain maitohappoa, erity vereen niin paljon, että sydämen tai keuhkojen tarvitsisi moisen takia liikoja hötkyillä. Syke ei nouse, eikä hengitys vingu. Pyörä tuntuu kulkevan vaivattomasti varsin hyvin.

Jos kuitenkin halutaan päästä nopeammin, astuu kuvaan selkä- ja lantiolihasten käyttö avustamaan jalkojen työtä. Liikuttamalla lantiota saadaan jalkojen liikeradasta leikattua äärilaidoista muutama sentti pois, jolloin jalkalihasten tarvitsema verimäärä vähenee ja lihasten polkemisliikkeen paluupuolella saama lepoaika pitenee, veri ehtii paremmin virrata rentoutuneen lihaksen suonistoon ennen uutta ponnistusjaksoa. Jalkoihin siirretty verivirta lisääntyy ja teho paranee.

Saman tekevät myös selän lihakset, jotka nostavat takapuolen hetkittäin irti istuimesta ja siten varastoivat jalan oikaisuvoimaa ja palauttavat sen takaisin jalan oikaisun loppuvaiheessa painamalla poljinta alas päin. Polvea liikuttavan pakaralihaksen, ja vastaavasti lantion koukistajan, liikelaajuus pienenee. Tehontuoton jakomekanismi on sama kuin lantiota keinuttavilla lihaksilla: tukilihakset pienenntävät jalkalihasten liikelaajuutta, mikä siirtää osan työstä tukilihasten tehtäväksi. Rasitetun lihaksen työjäkson liikelaajuuden pieneneminen mahdollistaa pidemmän lepojakson, lihaksen saama verimäärä ja siis teho kasvaa. Vereen erittyy lisää hiilidioksidia ja sydän ja keuhkot joutuvat kovemmalle.

Samalla, kun lantio- ja selkälihakset tuottavat tehoa, ne myös kuluttavat happea. Sydämelle tulee siis lisää kiireitä kahdesta syystä. Jalkalihakset pystyvät pidemmän rentousjakson takia käyttämään enemmän veren tuomaa happea ja avustavat selkä- ja lantiolihakset huutelevat sitä lisää nekin.

Tällä tukilihastekniikalla polkemisteho siis nousee, mutta sydämen syke nousee vieläkin enemmän. Se, kuinka paljon teho, ja siis vauhti, tästä syystä kasvaa, riippuu siitä kuinka suuri ero pelkkien jalkalihasten tuottaman sykkeen ja totaalisen maksimisykkeen välillä on.

Ikänsä pelkästään nojapyöräillyt hemmo, jolla on jalkoina mielettömät tunkit ja verenkiertoelimistö, joka on tähän tilanteeseen sopeutunut, pärjää pienmmällä sydämellä kuin kaveri, joka joutuu käyttämään enemmän lihaksia korvaamaan jalkalihasten heikompaa hapenottokykyä.

Tukevien lihasryhmien käyttäminen on siis tarpeen vain kun mennään maksimi nopeudella tai halutaan jakaa lihasrasitusta laajemmin. Vartalon suurten lihasryhmien käyttämisestä täytyy maksaa selvästi suurempana syketasona ja alentuneena kokonaishyötysuhteena. Puurolautasella ei siis pääse ihan yhtä pitkälle, mutta sen minkä pääsee - jonkin verran nopeammin.

Jori

irakas kirjoitti:

Jos olisi alaohjaus, ei lantio nousisi penkistä, koska käsillä voimakkaasti polkemistehoa lisätessä vetää itseään penkkiä vasten.

Kyllähän se lantio nousee alaohjauksellakin jos pitää hetkellisesti ottaa isoa tehoa irti. Sitten on vain jalat ja hartiat kiinni pyörässä. Kts. mitä Jori juuri selitti.

Hieman sivuava kysymys, mutta annettakoon anteeksi kun kuumetta nelisenkymmentä:

Mikä on kierrejousen hyötysuhde, eli kuinkapaljon jousi lämpiää sitä pumpatessa ja kuinka paljon siitä saadaan talteen siihen ladattua energiaa. Jori varmaan tietänet...

maasoutaja kirjoitti:

Hieman sivuava kysymys, mutta annettakoon anteeksi kun kuumetta nelisenkymmentä:

Mikä on kierrejousen hyötysuhde, eli kuinkapaljon jousi lämpiää sitä pumpatessa ja kuinka paljon siitä saadaan talteen siihen ladattua energiaa. Jori varmaan tietänet...

Yli 99%. Erittäin vaikea mitata täydellisesti, sillä muut ilmiöt, kuten liitosjoustot ja ilmanvastus vievät enemmän energiaa, kuin jousen omat häviöt. Toisaalta teräsjousikin hukkaa tehoa, jos venymät ovat niin suuria, että metalli paikallisesti myötää. Tällaista ei jousi kuitenkaan kestä montakaan kuormanvaihtoa.

Vähän aiheen vierestä: nykyään 3d printtauksella voisi ehkä tehdä täsmälleen sopivan penkin siten että ensin kinect kameralla 3d kuvataan selkä sopivassa asennossa ja sitten vaan printataan penkki jostain muovista. Paljonko maksaisi?