Täältä löydät kaiken tiedon nojapyöristä, kinnereistä ja velomobiileista sekä nojapyöräilytapahtumista.
http://www.nojapyorafoorumi.fi/
Laitanpa tähän näkymää ohjaamosta.
Tuulilasi ohjaa ilmavirran vähän ylöspäin ja visiiri antaa lopun suojan tuulelta.
Väliin jää kaistale, jossa ei ole mitään edessä ja näkee hyvin eteen.
Eipä tuon parempaa ratkaisua voisi ollakaan: kuskin naama on viimalta suojassa, eikä huuruista muovia/lasia ole silmien ja tien välissä haittaamassa näkyvyyttä. Mitään huurunpoistokikkoja ei siis tarvita.
Vieläkin rakenteilla olevaan 1CV:hen on kaavailuissa iso yhtenäinen tuulilasi -> joutuu kehittelemään kikkakolmosia huurteen/sadepisaroiden poistoon... Tässä mielessä olisi ollut toki fiksumpaa pysytellä kaukana "automaisesta" korista ja tuulilasista 
.
Tarkoitus oli ajaa velomobiililla koko talvi.
Vuoden vaihteessa ajoin kuitenkin vuorotellen velomobiililla ja maastopyörällä.
Niinä päivinä, kun ajoin maastopyöräällä tuntui kuin tyhjää olisi polkenut.
Maastopyörä rullasi niin paljon paremmin.
Lisäksi työmatkalla on iso kaukolämpötyömaa koko talven.
Helpompi kiertää koko ajan muuttuva työmaa.
Kesällä toki menen mieluummin velomobiililla töihin.
Eräänä päivänä käsijarru oli päällä töissä, niin oli sitten jäätynyt osittain päälle.
Paluumatka oli kovaa kuntoilua.
Kylmimmän aja olen ollut etätöissä kotona.
Hiihtolenkille viitsii paremmin lähteä, kuin pyöräilemään ei mihinkään.
Lisäksi, kun nyt pääsee suoraa kotoa valaistulle ja hoidetulle ladulle.
Hyvä että on mistä valita. Ei sitä väkisin tarvitse yhdellä kulkupelillä ajaa joka kelillä, jos toinen toimii paremmin. Kaikkeen ajoon ja olosuhteisiin täydellisesti sopivaa ajokkia ei ole vielä keksittykään 
. Kohta kevät tulee ja lumet sulaa, sitten kinneri kulkee taas iloisesti.
Talviloma oli ja oli aikaa huoltaa Quattroveloa.
4 päivää siihen meni aikaa, näin ensimmäisellä kerralla.
Yllättävän puhki oli päivän jälkeen, kun huoltoa tekee asennoissa, joihin ei ole tottunut.
Ketjut vaihdoin 16tkm ajon jälkeen.
Ketjun pituus oli 415cm ja venymää oli tullut n. 15mm uusin verrattuna.
takakeno kirjoitti: ↑08 Maalis 2021, 19:55Talviloma oli ja oli aikaa huoltaa Quattroveloa.
4 päivää siihen meni aikaa, näin ensimmäisellä kerralla.
Yllättävän puhki oli päivän jälkeen, kun huoltoa tekee asennoissa, joihin ei ole tottunut.Ketjut vaihdoin 16tkm ajon jälkeen.
Ketjun pituus oli 415cm ja venymää oli tullut n. 15mm uusin verrattuna.
...
Joo, lattialla konttaaminen ei ole mukavaa hommaa.
Jonkinlainen työtaso olisi kova sana: kevyt mutta tukeva, ja vielä säilytystä varten kokoontaitettava/purettava...
15/4150=0,36% -> maltillista on kinnerissä ketjun venynä noilla kilometreillä. Mutta kun pitkä ketju, niin kuluu hitaammin kuin normipyörässä. Ja säänsuoja lisää myös kestoikää.
Video viime syksyn reissusta Quattrovelolla mökille Pudasjärvelle.
Matkaa tuli yhteensä 1250 km 8 päivän reissulla.
Isoin ylämäki, minkä olen koskaan ajanut velomobiililla.
On siinä ollut melkoinen reissu...
Hienoa että jaksoit editoida videon julkaisukuntoon, meidän muidenkin iloksi.
Kinneri on kyllä mitä mainioin kulkuväline pitkän matkan taittamiseen.
Vähän kranttu ajoalustan suhteen, mutta hyvällä asfalttitiellä kulkee mukavasti.
Valokuvia Velomobiili ajeluista.
Tuossa Hämeenkadulla on kielletty polkupyöräilemästä. Ajaako siinä koko kadulla enää muita kuin ne kaksi raitiovaunua? Saako siinä ajaa edes autolla enää? Miten kinnerillä selviää Hämeenkadun pyöräteillä? Onko hyvä ja tasainen asfaltti? Eiväthän jalankulkijat hypi pyöräteille?
ajarmala kirjoitti: ↑15 Touko 2021, 00:09Tuossa Hämeenkadulla on kielletty polkupyöräilemästä. Ajaako siinä koko kadulla enää muita kuin ne kaksi raitiovaunua? Saako siinä ajaa edes autolla enää? Miten kinnerillä selviää Hämeenkadun pyöräteillä? Onko hyvä ja tasainen asfaltti? Eiväthän jalankulkijat hypi pyöräteille?
Vielä ajaa myös bussit ja taksit pari kuukautta. Bussit jäävät pois elokuun 8. Kyllä se pyörätie on ihan hyvä. Hieman kapealta tuntuu, kun on yksisuuntainen molemmilla puolin katua, mutta kyllä siinä hyvin pärjää pyörällä ja jopa kinnerillä, kunhan ihmiset tottuvat järjestelyyn. Eilen ajoin Hämeenkadun länteen pyörällä ja takaisin itään ratikalla pyörä kyydissä, aina Hervantaan asti. 
Hyvin toimii. Vähänkö olen leuhka tamperelaisena tästä ratikkaprojektista. 
Lyhytkampinen Helkama Kulkuri. Pyörä seisoi invapaikkojen kohdalla oven vieressä. Invapaikkoja on erittäin runsaasti ja tuo pyörän seisottaminen on suunniteltu käyttö ylimääräisille invapaikoille.
Sellaisen asian huomasin, että myös kaksipyöräiselle täytyy ratikkakäyttöön asentaa seisontajarru, jotta pyörä pysyy nätimmin kaidetta vasten pystyssä tai jalallaan, vaikka ratikka jarruttaa ja kiihdyttää melko napakasti. Kokenut ratikkapyöräilijä asentaa siis pyöräänsä seisontajarruremmit, tai –lenkit jarrukahvoihin ja myös kumiköysi- tai hihnatyyppisen sitomisvälineen, jolla pyörän rungon saa kiinni kaiteeseen.
Kinnostava kuva lentoveneestä, jossa on vähän sama idea kuin amfibiokinnerissä. Ilmailun alkuaikana yleisempi kuin nykyään. Pyörälaskutelineet ilmeisesti voi kääntää rungon sivuille vedestä operoitaessa. Sama ajatus kuin kokonaan katettujen kaksipyöräisten apupyörissä. Moottorin ja työntöpotkurin korkea sijainti asettaa haasteen painopisteen ja trimmin suhteen, mutta on vesikäytön kannalta ymmärrettävä.