Nojapyöräfoorumi

Kun olin tuossa aamulla kävellen uimaan menossa, oli tiessä potkukelkan jäljet. Siitä pälähti päähän, että mitenhän toimisi yksijalaksinen potkukelkka. Onkohan kukaan tehnyt sellaista, mitenkähän se toimisi ja mitenkä sillä pysyisi pystyssä? Voisi kuvitella, että, jos ohjaustangon varsi olisi kiinni jalaksen kärjessä, ja kun ohjaustankoa kääntää, kaartuisi jalaksen etuosa, ja toimisi kuten pyörän etupyörä helpottaen pystyssä pysymistä.

Asia kiinnostaa sen verran paljon, että taidanpa yrittää tehdä semmoisen. Kun en noita teräksiä tunne, tietäiskö kukaan minkälaista terästä jalaksen tulisi olla. Kun sattuisi löytämään vanhan potkurin, siitä saisi jalaksen helposti.

Sakari

Luulis että toimis, tosin monttujen yli ajellessa voisi vähän mutjautella. Hiekoituksia ois helpompi kierrellä. Saisi aika kompaktin kuljetettavan jos tekisi nivelen jolla aisa kääntyisi jalasta vasten ja sarvet vielä saman suuntaiseksi pötköksi. Sitten kun tökkäät uimahallilla hankeen pystyyn niin tuskin moni ymmärtää sitä varastaa.

Minä taas epäilen ettei oikein toimi. Potkukelkassa ei ole hyrrävoimia kuten potkulaudassa eikä sen ohjausgeometriaankaan saa jättöä yms. polkupyörä puolen juttuja. Asiahan on helppo kokeilla kun yrittää potkutella tavallisella kelkalla toinen jalas ilmassa, pätkän menee mutta pidemmän päälle rasittavaa tasapainoilua.

Jukka

Testasin joskus 1990 -luvun alusssa moista vekotinta. Potkuri oli oli ruotsin armeijan lahjoitus Jääkäriprikaatille. Olin siihen aikaan prikaatin muonituskeskuksessa hommissa ja potkukelkka laitettiin sinne ruokasalin seinälle koristeeksi. Kerkesin sitä jonkun matkaa testata ennen sen seinälle nostoa. Käsitin niin että sellaisia oli Ruotsissa armeijan käytössä. Tarkempi käyttötarkoitus ei tullut ilmi. Ehkä läheteillä, kun siinä edessä oli sellainen pieni tavara kori tai vastaava. Pienen totuttelun jälkeen sillä kyllä potkutteli ihan hyvin. En tosin kovin pitkää matkaa mennyt, mutta ei se kuitenkaan ollut mitään "rasittavaa tasapainoilua" Harmi ettei kuvaa tullut koskaan otettua.

Tommonen tuli vastaan, kuulemma vaatii hieman harjoittelua että potkuttelu onnistuu.

Josko siihen laittaisikin kaksi jalasta n. 5 cm etäisyydelle toisistaan. Keulasta kiinni ohjainaisaan, jolloin tuolla voisi kantata niin kuin laskettelusuksella. Tai sitten kokeilisi potkurina yhtä laskettelusuksea, jossa on alas niveltyvä ohjain.

Ei pysty yksijalaksisella tai kaksijalaksisella (rinnakkaiset) kanttaamaan. Kun jalas kaartuu, se on taso, joka on ohjain(istuinta) vastaan kohtisuora. Tottakai sen käytännössä saa väännettyä kallelleen, mutta tällöin jalaksen muodonmuutostila on hyvin erikoinen. Toisaalta mitä ongelmaa tämä kaarteessa kanttaamisen mahdottomuus sitten aiheuttaisi, ei mitään, päinvastoin sillä pysyisi pystyssä myös paikallaan.

Jos haluaa ehdottomasti kanttaavan yksiraiteisen potkukelkan, täytyy jalas jakaa kahteen luistimeen, joista etumainen nivelöidään, paitsi ohjaussuunnassa, myös poikittaisakselin suunnassa.

jori kirjoitti:

Ei pysty yksijalaksisella tai kaksijalaksisella (rinnakkaiset) kanttaamaan. Kun jalas kaartuu, se on taso, joka on ohjain(istuinta) vastaan kohtisuora. Tottakai sen käytännössä saa väännettyä kallelleen, mutta tällöin jalaksen muodonmuutostila on hyvin erikoinen. Toisaalta mitä ongelmaa tämä kaarteessa kanttaamisen mahdottomuus sitten aiheuttaisi, ei mitään, päinvastoin sillä pysyisi pystyssä myös paikallaan.

Jos haluaa ehdottomasti kanttaavan yksiraiteisen potkukelkan, täytyy jalas jakaa kahteen luistimeen, joista etumainen nivelöidään, paitsi ohjaussuunnassa, myös poikittaisakselin suunnassa.

Siitä tulisi siis potkulauta, jonka pyörät korvattaisiin luistimilla?

Sakari

Herätelläänpä vanhaa aihetta. Tuli väsättyä tällainen laite ja potkuteltukin on jo jonkin verran. Rakenne selvinnee kuvasta, liitokset on tehty pulteilla.

Ajo-ominaisuudet ovat sanalla sanoen jännät. Jos nuorallakävely tyhjentää mielen, niin kai sitten tämäkin. Kelkka nimittäin kulkee sangen hyvin, kun pitää katseen horisontissa eikä liikaa mieti vallitsevaa olotilaa. Liika vauhti kostautuu eikä jyrkkiä mutkia pysty tekemään. Jalanvaihto onnistuu, luisto on hyvä ja kelkka leikkaa kevyesti lumen läpi. Pääsin testaamaan ajamista myös aivan sileällä jäällä. Silloin jalas lipeää alta, kun kelkkaa ei saa pidettyä täysin pystyssä.

Olen miettinyt, saisiko ohjaamista helpotettua jollakin geometrisellä muutoksella, kuitenkin pitäen ajopelin yksijalaksisena. Tällaisenaan se tuntuu eräänlaiselta meditaatiovälineeltä, jolla kenties voisi joskus potkia täydellä tehollakin, kunhan hermoradat sopeutuvat fysiikan lakeihin.

...oho, tämä on näköjään "Nojapyörän rakentaminen"-otsikon alla. Täytyy varmaan siirtää.

Minusta tämä on ihan oikeassa paikassa. Yksijalaksessa potkukelkassa on nojapyöräasennetta.

Näitähän on kyllä olemassa samalla tavalla toimivia ihan kaupallisiakin laitteitä. Ne on tehty kahdella suksella ja niitä pidetään pystyssä myös polkupyörämäisesti ohjaamalla. Polkupyörän autostabiilisuutta tällaiseen tuskin saa rakennettua, mutta ohjaustangon etupuolelle sijoitettu paino voisi vaikuttaa painovoiman avulla. Vaikea kuitenkin tuollainen yksioikoinen jalas, jolle ei oikein saa mitään geometrisia kallistus-taipumis-ominaisuuksia. Kaksi peräkkäistä jalasta olisi heti eri asia ja paljon helpompi toteuttaa autostabiilina. Wheel flop, tai oikeastaan rail flop vaatii nimittäin jättämää ja jättämä on mahdollinen vain katkeavalla kiskolla.

Ehkä tuota yksijalaksistakin voisi hieman tehdä autostabiilimmaksi taivuttamalla jalaksen etuosaa loivasti ylös jo ohjausvarren takaa lähtien niin, että käsien nojaama paino olisi hieman ylös taivutetun jalaksen etuosan päällä. Ylemmäs nouseva keula olisi kevyempi ohjata ja kallistaminen taivuttaisi sitä kallistuksen suuntaan.