Ketjunohjainrissat pohdituttavat
Oli tuolla "pyöräsi kuva" osastossa lievää aiheesta lipsumista rissojen kestävyyden pohtimiseen. Jatketaan täällä.
Se o-rengasidea ketjunohjainrissan uran pohjalla tuntuu olevan huono. Rikki vaan on rissat vähän väliä. Ketjuihin lönätään milloin mitäkin öljyä ja silikonia tai vahaa. Ei sitä kumi kestä.
Sakari sanoi kahdella laakerilla olevan parempi ohjainpyörä. -Millä tavalla. Kahdella laakerilla ja tiukasti reikäänsä sopivalla akslelipultilla saa aikaan vain sen, että rissa voi olla vinossa ketjuun nähden (voi olla tietysti tuurilla suorassakin). Vino aseto ketjuun nähden aiheuttaa uran kulumista. noja:lla oli hyvä esimerkki tästä uudessa etuvetoisessaan Nokialla. Akseli oli hiukan vinossa ja rissapyörän ura oli kulunut toista senttiä leveäksi.
Yksi mahdollisimman kapea laakeri keskellä rissaa ja selvästi väljä reikä akselin ja laakerin sisäkoolin välillä mahdollistaa rissa asemoitumisen ketjun mukaan. Rissa on aina oikeassa asennossa eikä kulu turhia. Laakeri kuormittuu symmetrisesti ja kestää maailman tappiin tuolla kierrosmäärällä ja kuormituksella. -Ainakin etuvetoisen taittokulmilla.
Ensin kirjoitin tuon, mutta jokin siinä vaivasi. Kävin koiran kanssa välillä metsässä ja huomasin mielestäni tärkeän seikan: Etuvetoisen rissan täytyy olla suuri, koska ketjuvoimat ovat suuria ja suuren kosketuskulman takia myös kosketus- ja laakerivoimat ovat suuria ja energiaa säästääksemme täytyy rissojen olla suuria, ja vaikkeivat olisikaan, etuvetoisissa rissat pääsääntöisesti kestävät, vaikka rissavoimat ovat suurten kosketuskulmien takia paljon takavetoisen rissavoimia suurempia. Miksi?
Loivasti ketjua ohjaavienkin rissojen olisi hyvä niidenkin olla suuria. Pieni kosketuskulma antaa vain pienen tukivoiman, joka ei välttämättä jaksa pitää pienen rissan yli rallattavaa ketjua kiinni rissassa, vaan tuottaa hakkaavan liikkeen. Tätä voi pienentää: 1.)Pehmentämällä rissaa esim. sillä o-renkaalla, jolloin törmätään materiaaliongelmiin. Kumi kun ei kestä hiilivetykemikaaleja.
2.)Arvelisin, että joidenkin kalliiden ketjunohjainrissojen hammastuksen tarkoitus tukirissan kehällä on vain tuottaa säteen suuntaista kitkaa vaimentamaan ketjun poikittaisvärähtelyä, vaikka samanlainen monikulmio siitä hammastetustakin rissasta tulee.
3.)TaI sitten tukirissasta voi tehdä mahdollisimman ison, jolloin rissan monikulmiomaisuus (=1/2" ketju pyörän ympärillä) on vähäisempää ja hyppiminen myös.
4.)Toisaalta jossain on myös raja sille, että kannattaa rissan sijaan laittaa laakea liukupinta (suksi) ohjaamaan ketjua. Suksi tietenkin aiheuttaa kitkaa, mutta niin aiheuttaa se värähtelykin, jota välirissa aiheuttaa.
Tästä voimme johtaa loogisen säännön: On olemassa ketjun taittokulma, jonka alapuolella loivasti kaareva laahaava ohjain tuottaa vähemmän vastusta kuin pienemmän säteen omaava samaan tilaan penkin alle mahtuva rissa.
Tuollaisen laahaavan tukisuksen pitäisi kuitenkin olla laadittu niin, että ketjusta laahaa nimenomaan rullien kohta, eikä sivulevyjen reunat, kuten ohjainputkien tapauksessa, jotta kuluminen ei pilaa hyvää ideaa.
Tutkittavahan tuo olisi. Muistaakseni Matilaisen Heikillä on Leitrassaan suksiohjain monien kuluneiden ohjainpyörien jälkeen. Minkähänlainen kosketuskulma Leitrassa ohjaimelle tarvitaan.
