jooseha kirjoitti:jori kirjoitti:Piilottelemalla tekijät organisaation sisään muodostuu tilanne, jossa ns. "paska valuu alaspäin" ja kärsijöitä ovat asiakkaat ja kaikki asiakkaan lähellä toimivat työntekijät. Signeeraavassa kulttuurissa tekijöistä tulee persoonia ja päättäjät joutuvat aika äkkiä vastuuseen, kun hyviksi osoittautuneet tekijät katoavat markkinoilta, vaihtuvat huonompiin ja asiakkaat valittavat ja vaativat nimeltä kutsuen parempia takaisin.
Mä en usko että korvamerkitsemällä paska kaikkein alimmaiselle tulisi parannus. Silloin kaikkien ylempien tahojen kädet olisi varmasti pesty hommasta. Periaatteessa työmiehellä on kyllä mahdollisuus kieltäytyä hommasta, mutta käytännössä ei. Toimeentulo on saatava eli todellisuudessa ei voi sanoa ei.
Urakointiketjun työnjälki on suoraan kiinni siitä miten hyvin ylimmäinen urakanantaja valvoo velvoitteiden noudattamista. Jos siellä sallitaan lipsumista, alemmat tahot hyödyntävät tämän omia kuluja pienentääkseen ja työtä helpottaakseen. Valitettavsti tientalvihoidon kohdalla valvonta nähdään monessa tapauksena vain lisäkuluna. Paperillahan asiat näyttävät hyvältä ilman sitä. Lisäksi urakkahinta olisi jatkossa suurempi, jos sopimusta pitäisikin noudattaa.
Johtavien tahojen kuuluisi ottaa vastuuta. Yleisenä tapana tosin tuntuu olevan että mitä enemmän on valtaa sitä vähemmän on vastuuta
Ei ota johtaja vastuuta, vaan syyttää aina alaisiaan ja rahan vähyyttä, eikä tee mitään varsinaisen asian korjaamiseksi. Aina voi siirtää vastuun itseltään alaisilleen tai rahoittajalle. Työn suorittaja ei voi syyttää huonolaatuisesta työstä ketään muuta eikä edes rahan vähyyttä. Tämä on epäreilu tilanne, joten tilanne jatkuu seuraavasti:
Työntekijä joutuu valitusten takia tekemään työnsä huolellisesti. Siinä menee enemman aikaa, mutta asiakkaat ovat tyytyväisiä. Jos tässä tilanteessa hyvää työtä tekevä vaihdetaan nopeaan, mutta paskaa jälkeä tekevään, saa tämä heti ryöpyn valituksia. Hän joko nöyrtyy tekemään hitaammin ja huolellisemmin, jolloin asiakkaat ovat tyytyväisiä ja pomo entistäkin kiukkuisempi, tai sietää valituksia ja pomo on tyytyväinen. Työntekijän rooli on paska rako, mutta hän ei voi muuta kuin tehdä työnsä hyvin ja kuunnella pomon valitusta, tai tehdä kiireellä paskaa jälkeä ja kuunnella asiakkaiden valituksia -tai vaihtaa työpaikkaa.
Tämä aiheuttaa kriittisen paineen valituksista päätellen asiakkaiden arvostaman työn tekemisen suhteen. Kelvollista jälkeä tekeviä työntekijöitä ei löydy sillä rahalla, joka on käytettävissä, joten homma pitää organisoida uudelleen.
Tilanne on selkeästi, vain ja ainoastaan, pomon vastuulla. Jos pomo haluaa pitää jakkaransa, nyt alkavat toimenpiteet, joilla asioita rationalisoidaan, jotta huolellinen työ ja kireä kustannusrakenne saadaan sovitettua yhteen -joka oli kaikkien asianosaisten tavoiteena alun perinkin. Nyt homma toimii, koska nyt kaikki tietävät, mikä on tärkeää ja mikä ei.
Pomolle tai palveluorganisaation valitusosastolle valittaminen ei aiheuta mitään vaikutusta, koska siellä syy voidaan aina vierittää muille. Vain työntekijä on henkilö, joka ei voi vierittää vastuuta työnsä laadusta minnekään. Muodostuu tällaisia nykyisin unohdettuja ilmiöitä, kuten vastuuntunto, maine ja kunnia. Nämä käsitteet ovat nykyisin hukassa, kun signeerauskulttuuri on armeijaorganisaatiokeinoin tapettu. Jokainen voi sitten tykönään miettiä, mitä muuta on menetetty, kun vastuuntunto, kunnia ja maine eivät ole muodissa.