En nyt tyhmänä ottanut valokuvaa, mutta Tampereella on monessa paikassa menneet kevytväylien ylläpitoväki aivan sekaisin. Torstain sohjokelissä ajeltiin kevytväyliä pitkin kiinteistötraktoreilla seuraavalle työmaalle kauha ylhäällä. Nyt sinne sitten jäätyi reilu kymmenen senttiä paksu sohjo pyörätielle ja karkeakuvioiset renkaanjäljet syviksi, teräväpaakkuisiksi uriksi pyörätielle. Perjantaina se oli jo jäässä, eikä sille voinut tehdä enää mitään –ei edes hiekottaa. Aloittivat pitkän viikonlopun.
Teräväksi röykyksi jäätynyt pinta täristää hampaista paikat irti ja pitkittäisurat kaatavat kyljelleen, jos kykenee tärinältä ajamaan. Hanskat putosivat huoltoporukan käsistä täsmälleen sillä hetkellä kun kello löi kolme iltapäivällä, vaikka missään ei olleet tiet kunnossa. Aurat ylös ja pyörätietä pitkin kotiin. Acuta on hoitanut luunmurtumia tuon jäljiltä nyt sitten koko viikonlopun. Kenellekään ei tullut mieleenkään, että sohjo jäätyy viikonloppuna jääksi, joka on myös liukasta. Hiekotus alkaa varmaan sitten huomenna, kun luunmurtumia on saatu riittävästi.
Tämä hiekottamattomuus ei niinkään harmittaisi, ellen olisi aiemmin selvittänyt, onko mahdollista jättää hiekottamatta edes toinen puoli tiestä niin, että voisi liikkua potkukelkalla. Ei voi, kun on kuulemma niin vaarallista ja tulee kalliiksi. Kuitenkin helposti voi jättää hiekottamatta viikonlopuksi, kun torstaina oli vielä lumi sohjona, eikä niin liukasta.
On se ihme homma, ettei nykymaailmassa, jossa noita auraukseen soveltuvia koneita on paljon enemmän kuin ennen, ei kyetä hoitamaan lumihommaa silloin, kun se kannattaa tehdä, vaan annetaan sohjon jäätyä paksuksi kerrokseksi, joka haittaa kevyttä liikennettä pitkään kevällä.