Pistänpä minäkin pohdintoja tänne. Lapsena ja nuorena tuli ajettua jonkin verran, enkä silloin vielä huomannut pystypyörän epämukavuutta. Enpä kyllä ajanutkaan pitkiä matkoja. 13-vuotiaana sain pyörän, joka on minulla vieläkin, vaikka nyt ajankin nojapyörällä. Ajattelin jo muutamia vuosia sitten, että eikö mitään mukavampaa keinoa ole keksitty pyöräilyyn. Mietin "mummopyörää", mutta sillä ei olisi päässyt tarpeeksi kovaa. Yllätys oli suuri, kun tajusin että onhan keksitty! Nimittäin nojapyörä . Aloin haaveilla niistä. Ajattelin kuitenkin, ettei minulla ole suurin piirtein koskaan varaa ostaa sellaista.
Ratkaiseva käänne oli varmaan se, että paikkani alkoivat ihan oikeasti kipuilla tuolla entisellä pyörällä. Ei tarvinnut enää ajaa kahtakymmentä kilometriä, pelkkä kauppareissu riitti siihen, etten voinut ajaa pariin päivään sen jälkeen. Olisin halunnut reissata pyörällä, mutta se oli niin tuskallista, piti pysähdellä vähintään kymmenen minuutin välein. Pyöräkin oli varmasti liian pieni minulle. Pohdin, että onko mitään järkeä ostaa uutta pystypyörää tilalle, vai pitäisikö minun toteuttaa haaveeni ja ostaa kerralla sitten parempi pyörä (nojapyörä). Koska en halunnut tehdä ostopäätöstä säkki silmillä, ajattelin selvittää koeajomahdollisuuksia. Niitä ei paljoa tainnut olla, kaikki pyörät olivat aina niin kaukana, ja koska autoa ei ollut (eikä ole vieläkään), en jaksanut lähteä millään linja-autolla jonnekin.
Ennen koeajoa olin jo pohtinut, millainen pyörä olisi hyvä. Monesti, vaikka olin jo päättänyt, millaisen pyörän haluan, tuli hetkiä kun ajattelin että ei sittenkään. Se oli edestakaisin vatkaamista päätöksissä. Sitten sain vinkin, että Solia vuokraa myös nojapyöriä. Innostuin, ja vuokrasin HPV Scorpionin, sillä olin ajatellut että kolmipyörä voisi olla kiva minulle. Koeajaminen oli todella hyvä juttu (ajoin 2 viikkoa), ihastuin pyörään, mutta mietin myös mitä muutoksia tahdon sitten omaan pyörään. Olihan se vuokrapyörä vähän aikansa elänyt ja kulahtanut, eikä kaikki toiminut ihan niin kuin piti (esim. vaihteet krakasivat ja ketju pomppi rattaalta pois). Pohdin eri vaihderatkaisuja ja muita varusteita.
Viime lokakuussa päätin, että nyt pitää tilata, jos meinaan talvella liikkua johonkin. Pyörän tilasin Helsingin sähköpyörästä. Tämä olisi ihan oma lukunsa, mutta jätän sen nyt väliin. Tarpeellisten osien toimittaminen oli venkslailua, mutta yhtä kaikki, sain lopulta kaiken mitä pitikin. Olihan pyörä hintava, mutta en ole joutunut kertaakaan katumaan hankintaa.
Pyörä HPV Scorpion
-Shimano XT 3x9 (rattaiden hammasluvuista en tiedä)
-Avid levyjarrut (ne vakiot, en muista mitkä)
-lokarit, tarakka, taustapeili, lukkopolkimet,seisontajarru
-Marathon plus ja Marathon Winter -renkaat
-takajousitus taitaa olla vakiona
Vaihteet tuottivat varmaan eniten päänvaivaa, mutta niittenkään valintaa en ole kertaakaan katunut. Mietitytti aluksi se, että millainen niiden käytettävyys on esim. kaupunkiajossa, kuinka paljon pitää ennakoida. Mitään vaikeuksia ei ole ollut, vaihteet vaihtuvat hyvin nopeasti ja täsmällisesti. Helpompaa jopa kuin napavaihteella. Taustapeili on todella kätevä. Viiri on vielä hommaamatta, mutta vaaratilanteita ei ole ollut (taas se, että katsoo itse minne ajaa). Ajovalosysteemi on omarakennelma (mies sen teki), akkukäyttöinen. Tarvisi hommata jostain hyvät pyörälaukut, tai tehdä itse. Valmiit on aika hintavia, joskin sitten myös laadukkaita. Itse tekemällä saisi juuri sellaiset kuin haluaa, mutta oma lukunsa mistä saa oikeanlaisen kankaan ja muut tarvikkeet. Tiimarin halpalaukku kerkesi nirhaamaan metallikiinnityksen takia tarakkaan kivan raapimajäljen, joten otin ne heti pois käytöstä. Toi akku olisi vaan kiva saada pyörälaukkuun ja kaupassakin olisi helpompi käydä. Ompelin hätävaraksi penkkiin sellaisen takalaukkupussukan, siellä voi kuljettaa mukana tarpeellisimmat työkalut, liinan, lukon.
Paksusta, löysästä lumesta tuolla on hieman hankalaa päästä eteenpäin, mutta ne kohdat ja päivät ovat melko harvassa, eikä nyt talvella ole ollut muita ongelmia liikkua sen kanssa kuin polkemisen raskaus. Miksi ostin triken? Koska tavallisella kaksipyöräisellä talvikelillä olin mieluummin menemättä, pelkään sairaalloisesti kaatua. Jos vaihtoehtoina on käveleminen tai kaksipyöräisellä pyöräily, kävelen mieluummin (pääsen nopeammin perille). Vaikka olisi kuinka nastarenkaat ja kaikki, mutta kaksipyöräisellä en uskalla kävellä edes kävelyvauhtia. Triken ostoon vaikutti myös muu mukavuus. Sehän on kuin mukavuusnojatuoli, pyöräilyn loputtua siihen voi jäädä hyvin istumaan eikä tarvitse edes jalkojaan maahan laskea. Kätevä ominaisuus liikennevaloissa. Voi myös ajaa niin hitaasti kuin on tarve, kaatumatta tai horjumatta.