Oispa kaljaa

[Vilijami]

Pitää tehdä koesarja joskus, mutta nyt kokeilen dokumentoida kiljun kirkastumisprosessia.

700g vettä
100g sokeria
1g kuivahiivaa

Päivä 1

Testikilju käy vielä kuukauden jälkeenkin
Tallin vintillä +15 asteessa.

[Vilijami]

Itselle kaikki vaaleat oluet maistuvat vedeltä tai peltimukilta, stoutit ja portterit ovat oikea asia. Ja tähän mielenlaatuun Guinness 0.0 on ehdottomasti paras alkoholiton olut.

No ilmankos! Tykästyin armeijassa peltimukiin ja nyt on ollut päivitäisenä vesimukina jo neljättä vuosikymmentä

Pitää maistaa tuota 0.0 Guinnessia. Kai se hyvää on, kun osuuskaupan hyllypaikka oli tyhjä.

[tavasti]

No ilmankos! Tykästyin armeijassa peltimukiin ja nyt on ollut päivitäisenä vesimukina jo neljättä vuosikymmentä

Pitää maistaa tuota 0.0 Guinnessia. Kai se hyvää on, kun osuuskaupan hyllypaikka oli tyhjä.

No eihän toi ole peltimuki, vaan rosterimuki, joka ei toki maistu miltään. Oikea ruostuva läkkipeltimuki tai emaloitu metallimuki josta emaloinnit lohkeavat on se oikea juttu.

[Vilijami]

Nyt löytyi alkoholittomien oluiden voittaja.

Makuasioita sanoi koira kun persettä nuoli.

Itselle kaikki vaaleat oluet maistuvat vedeltä tai peltimukilta, stoutit ja portterit ovat oikea asia. Ja tähän mielenlaatuun Guinness 0.0 on ehdottomasti paras alkoholiton olut.

Maistoin tuota Guinnessia. Valitettavasti oli pettymys. Vuorokauden kahvinkeittimessä seisonut liian vahva kylmä kitkerä kahvi on lähinnä se fiilis. Todella monia maailman makuja ymmärrän, vaikka en tosifani olisikaan, mutta tätä stout/portteri-osastoa en tajua vaikka kuinka yritän. Joriltakin kysyin kerran, montako vuotta tätä pitää vängällä juoda, ennen kuin se alkaa maistua? Muutaman vuoden välein olen avoimin mielin maistellut.

Yhden tilanteen keksin mihin stout/porter sopii. Marraskuun masennuksessa kun kaikki elämässä tuntuu tyhjältä ja tarpeettomalta, niin heti tuopillisella tuntee olevansa elossa ja mieli on kirkas. Raivon vallassa yökkii ja pohtii: ”MIKSI? Miksi join, miksi ostin ja miksi tätä valmistetaan?”

[tavasti]

Maistoin tuota Guinnessia. Valitettavasti oli pettymys. Vuorokauden kahvinkeittimessä seisonut liian vahva kylmä kitkerä kahvi on lähinnä se fiilis. Todella monia maailman makuja ymmärrän, vaikka en tosifani olisikaan, mutta tätä stout/portteri-osastoa en tajua vaikka kuinka yritän. Joriltakin kysyin kerran, montako vuotta tätä pitää vängällä juoda, ennen kuin se alkaa maistua? Muutaman vuoden välein olen avoimin mielin maistellut.

Epäilisin että ei se sinulle ala maistumaan koskaan, ihan kuten vaaleat oluet eivät minulle. Ihmiset ovat erilaisia ja tykkäävät eri asioista.

Ja eikös tuo ole ihan hyvä että et tykkää stouteista, kalliita pirulaiset ovat!

Makuasioita sanoi koira kun persettä nuoli.

[jori]

Sain kaverilta kirjeen. Mitä sanoo ajarmala, tai muut olutasiantuntijat tähän lageroluista pitävän kaverin oppeihin.

No niin... nyt alkaa olla pari vuotta takana oluen tekoa ja kokemusta
on kertynyt aivan yhtä paljon kuin oluttakin. Ja makuja.

Oleellista näyttää olevan se että jälkikäyminen kestää vähintään
neljä viikkoa. Mieluimmin yli kuusi vikkoa.

Keittämisessä on kaksi pientä vinkkiä joita ei kerrota yleisesti.
Jos maun haluaa saada saksalaistyyliseksi "Special" tai "Export Spezial"
makuiseksi, niin keittoaika 90min ja pari teelusikallista kipsijauhoa
60 litran vierteeseen. Silloin olueeseen tulee se kirkas saksalaisen
pilsin terävä maku joka kantaa pitkään. Tämä pääasiassa kloorattuihin
vesiin ja ph-arvoltaa koviin vesiin. Mutta pieni määrä ei ole haitaksi
lähdeveteenkään.

Ja toinen kikka joka on yleistä panimoissa... Keiton viimeisessä
viidessä minuutissa vierteessä uitetaan pientä kuparilevyä. Tai
tässä tapauksessa 10mm kuparimutkaa (á 60 litraa). Se leikkaa
oluesta pois sen makean maissin maun joka siihen helposti tulee.

Mäskäämisessä saimme vinkin että esimäskäys 30 asteen
lämpötilassa ei kannata. Ja itse mäskäyksessäkin Pilsiä tehdessä
kannattaa käyttää vain kahta lämpötilaporrasta. Eli, ensin vesi
neljä-viisi astetta kuumemmaksi kuin ensimmäinen mäskäyslämpötila
on (62 astetta). Kun sinne kaadetaan maltaat niin vesi jäähtyy
oikealle tasolle. Sen jälkeen... annetaan maltaiden olla ihan rauhassa
10-15min. Eikä käynnistetä pumppua koko aikana. Ei mitään veden
kiertoa. Silloin jauhamisessa syntynyt jauho liisteröityy maltaisiin
eikä lähden vedenkiertoon ja pala kattilan pohjaan mustaksi rinkulaksi.

Ja kun tuo 15min on kulunut niin sen jälkeen pumppua avataan
pikkuisen että neste lähtee keirtämään. Ja kun aika tulee täyteen
niin sitten lämpötila nostetaan toiseen portaaseen (76 astetta).

Maltaiden pesu mäskäksen jälkeen onkin yksi TÄRKEIMMISTÄ
asioista. Luulin että sokeri irtoaa maltaista keitinveteen mäskäksen
aikana. Mutta saadun tiedon mukaan suurin osa sokerista siirtyy
vierteeseen maltaiden pesun yhteydessä. Mäskäyken seurauksena
mutta ei itse mäskäyksessä. Ja pesuveden lämpötilaksi riittää tuo ylempi
mäskäys lämpötila, 76 astetta. Se ei tarvitse olla kiehuvaa.

Näillä ohjeilla jos täydentää sitä "oluen valmistuskotikeittiössä"
pumaskaa niin kaikkien ei tarvitse kompastella samoihin ongelmiin
kuin meidän. Ja iahn ensimmäiseksi voisi laittaa "Jos olt vähänkään
epävarma oluen valmistustaidoistasi maltaista niin käytä valiita
siirappja" tai jotain sinneppäin. Sillä valmistusprosessissa on monta
sudenkuollaa. Varsinkin kun ruvetaan valmistamaan Sourenja,
Weitzeneita, Dukkeleita jne...

/pete

[Härski]

Täytyyhän mestarin pitää parhaat kikat toki itsellään, millä niitä mestaruuksia muuten voitettaisiin.

Mutta tutun kuuloisia jippoja nuo ovat, joita itsekin aikanaan haparoivalla kotipanimourallani käytin.

Olut-tyylin maku rakentuu vallitsevan veden ominaisuuksien ympärille. Jotkut maut pääsee oikeeksiinsa ennemmän ja toiset vähemmän kovassa vedessä,.jota säädetään tuolla kipsilisäyksellä(en kylläkään muista mitä itse käytin).