Aurinkokennojen hinnat ovat romahtaneet viime vuosien aikana 1/5 - 1/10:aan. 80 mm * 150 mm B-laatuluokan kennoja saa jopa vain 60 senttiä/watti ilman etulasia, ilman kehyksiä, ilman taustasuojausta, ilman alumiinikehystä. Väitetty teoreettinen huipputeho noin 1.5 wattia /kpl, kun auringon teho = 1000 W/m2.
http://www.aliexpress.com/item/80-150-p ... 02663.html
Ovatkohan nämä netistä äskettäin poimimani tiedot liian hyviä ollakseen totta? Ihmetyttää, että yo hintoihin myytäisiin Kiinassa saksalaisia RWE:n kennoja Suomeen toimitettavaksi. Tuoteväärennöksiä?
Olin vuosia sitten aikonut rakentaa polkupyörän peräkärryyn noin 1 m2 kennoston pidentämään päivittäistä maksimiajomatkaa, mutta sitten akkujen ja moottoreiden ominaisuudet osoittautuivat/kehittyivät paremmiksi kuin otaksuin ja projekti pysähtyi peräkärryn hankinnasta huolimatta. Ajatuksena auringonvalon tyrkkiminen kuitenkin viehättää kuin kauan sitten eka kertaa tuulen avulla purjehtiminen. Oli sykähdyttävä tunne huomata, että jolla ihan oikeasti liikkui lähes tyynessä pieniä aallonväreitä vierelleen jättäen. Ei rationaalista syytä moiselle turhalle kulkemistavalle, mutta silti ... miksi ihminen tahtoo purjehtia?
Innolla luin uudestaan Nojanallen matkakertomusta Jyväskylästä Riistavedelle aurinkokennoperäkärryä vetäen. Auringosta päin katsottu kennojen näkyvä poikkipinta-ala on aika pieni, kun kuvittelee yhdistelmän kääntyilevän mutkaisilla teillä milloin mitenkin. Ehkä jopa masentavan pieni, jos yrittää laskea numeroin hyödyksi saatuja tehoja.(?) Puhumattakaan, jos aurinkoa ei näy.
Tuntuu erilaiselta ladata akkuja aurinkokennoista ja sitten käyttää akuista energiaa liikkeen synnyttämiseen. Jos sen sijaan pilven takaa ilmestyvä aurinko saisi aikaan hieman niskaa taivuttavan potkaisun eteenpäin, se tuntuisi varmaankin hyvin erilaiselta. Rationaalisesti ajatellen pitäisi olla yksi lysti, millaisia välivarastoja energialla on. Vaikka kyllä sähkömoottorinkin lempeä potkaisu tuntuu aina hyvältä. On silti huolettomampaa ladata akku töpseleistä ympäri Suomea kuin vaihtoehtoisesti kuljetella arkoja kennostoja niiden asennoista murehtien. On asentokirjan asennoissa ihan riittävästi pähkäiltävää.
Itse asiassa suoraan aurinkokennoihin kytketty sähkömoottori ilman mitään välivarastoja toimisi kovin huonosti. Ei voisi kasata valoa säästöön seuraavassa ylämäessä käytettäväksi. Siksi ultarakondensaattorit voisivat olla hyvä välivarasto moottorin ja kennojen väliin. Ultrakondensaattori voi vastaanottaa ja luovuttaa energiaa todella räjähtävän nopeasti akkuihin verrattuna. Ominaisuuksista esim. täällä:
http://www.ebay.com/itm/2600F-2-5V-Supe ... 0522844057
(käytettyinä, ei välttämättä edullisin näkemäni tarjous).
Paljaat yksi- ja monikiteiset aurinkokennot ovat tosi hauraita, ja luullakseni niitä voi taivuttaa vain vähän, ja silloinkin yhteen suuntaan. Ne eivät veny. Voi olla mahdoton päällystää esim. nimim. "Nojailijan" koppaa suurelta osin. Pulmaksi tulee vielä tarpeellinen suojaus kosteudelta, hapettumiselta, kolhuilta. Ehkä amorfiset taipuisat kennot sopisivat siihen(?).
Kun vaimoltani kysäisin ohimennen, pientä ylpeyttä äänessäni: "Tilaisinkohan 40 euron aurinkokennot peräkärryyn niin, että ensi kesänä aurinko tyrkkisi meitä eteenpäin?"
niin vastaus oli empimätön "Älä". Ei ollut hinnasta kiinni, vaan miksi tehdä asiat vaikeasti, kun on helppo töpseli.
Tässä säikeessä kaikkien sopii puolestani käsitellä aihetta laajasti, lähes tajunnanvirtana, kun ei ole selkeää "esitä pulma, minä esitän ratkaisun" -tyyppinen aihe.