Pyörityksessä pelkään, että liian moni yrittää tietoisesti ajatella, mitä pitää tehdä ja sitten toteuttaa sen liikkeen. Valitettavasti kun liike ei ole tuttu, pienikin kadenssi on helposti liian suuri tietoiselle ohjaukselle. Siksi moni tarvitsee ahaa hetken ja sitä auttaa mielikuva päässä siitä, mitä yrittää tehdä. Kun hommassa on oppimiskurvia riittämiin, voi auttaa vain puolen kierroksen pyöritys, tai jopa alle. Jos runttaa perinteisesti, voi myös ruopaisuliikkeellä vetää alas heti perään. Siten voi lihaksia totuttaa ruopimalla seistessä. Silloin syntyy kulma liikkeeseen ja en usko sen olevan ongelma muistiin jäämisen kannalta.
Kaikki osaavat ruopia, joten sen pitäisi olla automaattinen liike, kun vain pistää mieleen sen, miltä se tuntuu jalassa. Seuraava harjoitusvaihe on nostaa polvi ylös, runtata perinteisesti alas, kunnes jalka osuu maahan ja sitten ilman taukoa samasta liikkeestä ruopaista. Älkää murehtiko vielä kulmikkaasta liikkeestä mitään, kun pyöritys kammen kanssa on väkisin pyöreämpää kuin seisten harjoittelu. Kun runttaus ja välitön ruopaisu on tunnolta mielessä, pyörällä kokeilu on vuorossa. Silloin voi yrittää välttää 90 asteen suunnan muutosta, mutta hiljaa hyvä tulee ja ei ehkä kannata asettaa tavoitetta liian ylös. Kun kulman teko on tuttua, jokaisen noin kymmenen asteen pyöristys liikkeeseen pois suorasta kulmasta pitäisi tehdä pyöräytyksen puolikkaasta vähemmän tehoa vaativan. Koska kampea ei yritetä lytätä lyhyemmäksi.
Lyttäys loppuu vasta pyöreällä liikkeellä, mikä ihannetilassa vaatii hieman yli kampien halkaisijan kokoista liikerataa pyöritykselle. Ei ole helppoa. Lyhyillä kammilla on helpompaa tehdä puhdas ympyrä, joten jos sellaisia ei ole vielä, mars nojapyörätapaamisiin
Kun ensimmäinen kulma on edes osin pyöristetty, idea on tuttu ja pitäisi olla helppoa pyöristää kaikki mutkat ja tuottaa tehoa ainakin kolme neljäsosaa kierroksesta hyvin ja hieman yhdessä neljäsosassa. Loppu vaatii kilometrejä ja varmistuksen riittävän suuresta pyörityksen halkaisijasta. Meni vajaa vuosi liian pienen halkaisijan havaitsemiseen höh. Sitten liikkeen pyöristäminen muuttui helpommaksi heti, kun en hukannut voimia kammen lyhentämisyritykseen väärään suuntaan väärään aikaan pyörittämällä.
Riittävän halkaisijan ahaa elämys minulle tuli, kun ylämäkeen kaahatessa tri pyörällä pyörittäessä tunsin jalkapöydän painautuvan kengän yläosaa vasten ja muistin, miten maastopyöräkenkä venyi pois kammista päin. Maantiekenkä ei tehnyt samaa, joten yritin kaikin voimin nostaa jalkapohjan kengän pohjasta testatakseni pienempää tehon häviötä. Silloin äkkäsin tekeväni niin suuren halkaisijan kuin mahdollista ja pyörityksen vastus väheni ja vauhti kasvoi.
Ehkä jollekin muullekin ajatusahmotelmana voi myös tulla oivallus siitä, että yrittää nojapyörällä vetää ruopaisun putoavan liikkeen loppumisen jälkeen polkimen niin lähelle itseään kuin mahdollista pyrkien irrottamaan jalan kengän pohjasta ja sitten jalkapallon potku kampea nostaessa ylös. Liikkeen pitäisi tuntua erilaiselta kuin pallon potkaisu, kun jalka nousee, koska kampi pyöristää hieman liikettä. Tarve on vain pyöristää liikettä vielä enemmän kuin ruopaisu tai potku tekee, koska molemmat ovat auoria liikkeitä.
Suora vs pyöreä liike on helppo havainnollistaa rasvalla kämmenellä, joka liikkuu suorana toisen käden hauiksen poikki. Kontaktia on vain hauiksen etupuolella ja jotta rasva leviäisi koko käden ympäri, on kämmenellä tehtävä pyöreä roisen käden igoa hipova liike. Sama periaate polkemiselle. Jos polkimessa olisi jalkaterän suuntainen vesilasi, runttaus sylkäisisi veden eyeen pääosin. Kun pyöräyttäessä vettä lentäisi kaaressa noin puolen pyöräytyksen ajan. Jos olisi vesiletku, ja valtava kadenssi ja seurataan vain letkun nokkaa, suihkun tiheä osa muodostaisi ympyrän. LED polkimessa piirtää ympyrän, runttaa tai ei mutta pitkän valotusajan videossa pimeässä kuvaten ympyrään tulisi eri kirkkauden kohtia runtatessa vs pyörittäessä. Pyörittäessä ei kampi hidastu ja joka asento lähettää kameraan yhtä paljon valoa. Runttauksen jälkeen kampi hidastuu seuraavan runttauksen täyteen vauhtiin kiihdytykseen asti.
Hatusta luvut repien runtatessa kampi kulkee maksiminopeutta vain muutaman kymmentä astetta kierroksesta ja sitten joutuu seuraavan runttauksen aikana kiihdytykseen. Pyörittäessä kiusataan heikompia lihaksia, jolla on kuormitusta sydämelle ja keuhkoille, mutta kampea ei tarvitse kiihdyttää, kun vauhti ei putoa kammessa. Kammen nopeuden muuttumattomuuden etu katoaa metaboliseen rasitukseen treenaamattomilla, mutta se korjautuu.
Liika mietintä haittaa suorittamista, siksi yksi idea päässä on useimmille maksimi treenatessakin, joten lukkopolkimilla jalkapohjan irrotusyritys kengän pohjasta lienee vaikein asia, mitä ehtii ajatella useamman pyöräytyksen aikana. Siksi on ok hakea pienin askelin parannusta monin hiomiskerroin. Siksi ei ole realistista odottaa heti alkuun kaiken oppimista tai olettaa pystyvänsä tiedostamaan kaikkea, mitä tekee. Puhumattakaan tietoisesti ohjaamaan koipea joka suuntaan per pyörotys per jalka. Siksi fiilispohjaisuus edellä menisin. On hyvä oppia kuuntelemaan jalkojen tuntua eri liikkeissä, jolloin taitoa voi käyttää tlläpitämään pyöreää polkaisua. Pelkkä kuuntelu on pois toteuttamiselta, joten Nike oli oikeassa just do it kommentilla. Kun vain vähän kerrallaan parantelee eri osia polkaisusta, kunnes joka suuntaan pyörii vastuksetta, eli liikerata on riittävän suuri. Paholainen on yksityiskohdissa ja ilman riittävän suuren halkaisijan pyöritystä ei tiedä vastuksettomuuden maksimia. Siksikin on tarpeen liioitella pyörityshalkaisijaa.