Rohkenen epäillä tuon Toureasyn pätevyyttä nimenomaan pitkille matkoille. Ajoasento on niin pysty, että jatkuvasti yli sadan kilometrin päivämatkoja kestää tuolla vain amerikkalainen takapuoli. Se on myös painavampi ja hankala pakata bussiin, junaan tai hotellin varastokoppiin, kuin lyhytrunkoinen.
Olen Jukan kanssa täysin eri mieltä pitkän matkan ajokin ajoasennosta. Melko makaava asento jakaa istumapainon (kellä suurempi, kellä pienempi) isommalle alalle ja asennon vaihtelu on helpompaa. Hivuttautumalla istuimella ylemmäs voit väliaikeaisesti helpottaa pakaran puristusta, kunhan istuimen kulma on tarpeeksi loiva. Tarpeeksi loiva on minusta alle 45 astetta, ei kuitenkaan ihan makaava tuon maisemien katselun takia. Jalkojen yläkulmat heikentävät jalkojen verenkierron tehoa, mutta pitkillä matkoilla ei kovia tehoja voi muutenkaan käyttää, jos mielii päästä perille. Yläkulmat ovat alamäissä lepäämisen kannalta kuitenkin parempia. Verenpaine asettuu alemmas ja päivän kokonaisajoaika voi olla pidempi. Jalkojen yläkulmissa on tietysti tolkullisuuden raja. Arvelisin tuollaisen pythonin ajoasennon olevan pitkän matkan ajoon parhaimmillaan. Sopivan makaava asento, mutta jalat maltillisella korkeudella. Lisäksi kädet vapaana kartan lukemiseen tai kitaran soittoon
Highracer, jonka istuin on nostettu 35-45 kulmaan on mielestäni paras kompromissi pitkille matkoille. Highracerin suuremmat pyörät vierivät hitusen paremmin, millä on pitkän matkan hitaalla vauhdilla taivaltamisessa suurempi merkitys. Suuret pyörät selviävät myös tietyötaipaleiden sora ja sepelipätkistä selvästi pienipyöräistä paremmin.
Jori
Jori
On se kumma hyypiö tämä ihminen.
Kun kerran omaksuu tietyn käsityksen ja asenteen jostain asiasta, tulee aivan kuuroksi ja sokeaksi todisteille, jotka kumoaisivat nuo käsitykset, ja varsinkin unohtaa ne. - Sakari Holma