Viime kesänä veivailin monta tuhatta kilometriä nojakilla kiinnittämättä huomiota sen kummemmin polkemistekniikkaan. Lukkopolkimet oli, mutta niiden hyödyntäminen oli vain tyyliä työntö - veto. Tosin oli niistä merkittävä hyöty verrattuna ilman lukkopolimia ajoon. Hankin myös lyhyemmät 155 mm kammet, kun sitäkin täällä on niin kovasti toitotettu
Nyt keväällä olen monta kertaa törmännyt täällä foorumilla puhuttavan oikeasta polkemistekniikasta, mutta keskustelu aiheesta tuntuu olevan vähän levällään ympäri foorumia. Niinpä päätin avata ihan oman keskustelun aiheesta, koska tämä on alkanut kiinnostamaan minua. Jos tähän nyt sitten saisi kootusti keskustelua, vinkkejä ja kokemuksia aiheesta kaikkien helposti löydettäväksi.
Tähän keskustelun avaukseksi jorin muutama vinkki polkemistekniikasta:
jori kirjoitti:rutunen kirjoitti:Huomaa että jalkoihin on tullut lisää voimaa; nyt pystyy ajamaan jo jonkinlaisia pätkiä kolmeakymppiä vaikka siinä hengästyykin (esim keskusta-Rantakylä).
Ei se ole aloittelijan ongelma. Kyllä kolmenkympin vauhdissa hengästyy jokainen.
rutunen kirjoitti:Tällä viikolla olen huomannut että joka kerta kun on lähtenyt ajamaan niin polvissa on tuntunut kokonaisvaltaisesti että ne olisivat rasittuneet. Kun ajaa vähän aikaa niin sitä ei enää huomaa tosin.
Aloittelijan polkemistekniikka käy polviin ja etureisiin. Koita työntää nilkkoja vähän oikoisemmaksi ja kuopia jaloilla alas päin. Takareidet ja pakarat ottavat suuremman osan kuormituksesta ja polvet ja etureidet pääsevät vähemmällä. Lukkopolkimet tietenkin auttavat tähän kuopimistekniikkaan ratkaisevasti, mutta nilkkoja ojentamallakin pääsee alkuun. Niin, ja ne lyhyemmät kammet rasittavat vähemmän polvia. 152 mm kammet Pyörätohtorilta 15€. Lyhyempiäkin suosittelisin, mutta kun en tiedä mistä niitä saisi.
jori kirjoitti:Vaikuttaa siltä, että yrität soveltaa runttaavaa pystypyöräilyn polkemistekniikkaa nojapyöräilyyn. Nojapyörällä ajetaan painovoiman suhteen 90 astetta eri asennossa ja se tuottaa polkemistekniikkaan selvän eron. Pystypyörällä korostuu painovoiman suuntainen polkaisun vaihe, mutta niin kannattaa tehdä myös nojapyörällä. Tämä tarkoittaa, "kuopaisutekniikan" käyttöönottoa. Olen sairaana, joten en jaksa kirjoittaa enempää, mutta etsimällä foorumilta polkemistekniikkaa koskevia ketjuja löydät lisää tietoa.
Esm. http://nojapyorafoorumi.fi/search.php?keywords=kuopaisu
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.ph ... 42&#p33342
Tässä hyvä oppimiskuvaus pyörittämisen ja runttauksen erosta:
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.ph ... nne#p49463
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.ph ... kka#p51085
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.ph ... kka#p51085
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.ph ... kka#p51085
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.ph ... kka#p13074
http://nojapyorafoorumi.fi/viewtopic.ph ... jalkajousi
Keräsin tuohon noita linkkejä aiheeseen liittyviin hakusanoihin liittyen. Linkit ovat siistimättömiä, mutta ohjaavat aiheen pariin. Ovatpahan jossain helpommin löydettävänä.
Viimeiset viisisataa kilometriä olen kiinnittänyt erityisesti huomiota polkemistekniikkaan ja olen yrittänyt opetella sitä paljon mainostettua kuopaisutekniikkaa. Tuntuu, että välillä hetkellisesti jo löytyy se oikea tekniikka ja pyörä kulkee kevyesti. Mutta sitten taas kun lihakset väsyy, niin tuntuu että oikea tekniikka joutuu hukkaan. Silti pitkien lenkkien jälkeen tuntuu, että etureidet ja polvet ovat kipeät, aivan, kuten jori tuossa lainauksessa sanoi. Eli ei ilmeiseti ole vielä meikäläisen tekniikka kohdillaan. Lisää harjoitusta siis.